Varttuneempi urheiluväki muistaa hurmoshetket 51 vuoden takaa, kun Münchenin olympialaisissa vietettiin maaginen puolituntinen. Lasse Viren voitti 5 000 metrin kultaa ja pian perään Pekka Vasala päihitti kenialaiset kilpakumppaninsa ja kiri kultaan 1500 metrillä. Vasalan aika 3.36,3 on yhä edelleen lyömätön eli on Suomen ennätys.
Mutta kuinka kauan?
– Vasalan Suomen ennätys on iältään yli puolivuosisataa. Kyllä sen aika olisi jo siirtyä historian lehdille, sanoo sääksjärveläinen juoksija Santtu Heikkinen.
Heikkinen ei uhoa. Kommentit tulevat kysymyksiin pienellä viiveellä, mietittyinä. Heikkinen tietää, että hän on maan rankingissa ykkösmatkallaan eli 1500 metrillä vasta kolmas. Estejuoksun Euroopan mestari Topi Raitanen ja Saarijärven kiritykki Joonas Rinne ovat toistaiseksi olleet Santtua edellä.
– Kotimainen kilpailu on erinomaisen hyvä juttu. Saamme Suomessakin kovia kisoja aikaiseksi. Kuka tahansa meistä voi rikkoa vanhan ennätysajan. Suomen ennätyksen tekeminen vaatii lämpimän ja tuulettoman ilman, itselle huippupäivän sekä tietysti kovatasoisen kilpailun.
Turussa kauppatieteitä opiskeleva, kesäkuussa 21 vuota täyttävä, Heikkinen ei ollut mikään lapsitähti. Kehitys on edennyt pikkuhiljaa ja kaiken taustalla on tuttu juttu, monipuolinen liikuntaharrastuneisuus lapsena.
– Olin lapsena kaikessa aika hyvä, mutta en mikään huippu. Harrastin yleisurheilun ohella salibandya, jalkapalloa ja jääkiekkoa, liikunnasta tuli jo varhain elämäntapa.
– Voitin juoksussa 15-vuotiaana ensimmäisen SM-kultani, sen jälkeen mietin, voisiko tästä tulla jotain isompaa. Pikkuhiljaa tunne on vahvistunut ja viime syksynä päätin satsata urheiluun kaikki paukut.
Heikkistä valmensi pitkään oma isä, Markku Heikkinen, mutta viimeiset vuodet treenien raameja on tehnyt kuljulainen menestysvalmentaja Veli-Matti Ranta.
– ”Vellu” Ranta laatii treenaamisen pääpiirteet, itse sovellan niitä päivittäiseen rutiiniin. Valmennussuhteemme toimii erinomaisesti.
– Harjoittelua on koko ajan lisätty, kilometreissä mitattuna vuodessa tulee noin 5 000 juoksukilsaa. Lepopäiviä on hyvin harvoin, mutta esimerkiksi tänään oli kevyt päivä, mikä tarkoitti aamusta noin kahdeksan kilometrin lenkkiä noin neljän minuutin kilometrivauhdilla.
Heikkinen on voittanut junioreissa selkärepullisen SM-mitaleita ja aikuistasollakin kolme ulkoradoilta ja neljä sisähalleista. Tavoite on asetettu kansanvälisisissä kisoissa menestymiseen.
– Tänä kesänä on enemmänkin tavoitteena parantaa ennätyksiä, sillä esimerkiksi Budapestin MM-kisoihin vaaditaan kivenkovaa aikaa 3.33–3.34 haarukkaan eli useamman sekunnin SE-aikaa parempaa noteerausta.
– Haluan olla mukana jo 2024 Pariisin olympialaisissa, mutta päätavoitteena siintävät vuoden 2028 Los Angelesin olympialaiset.
Pienen miettimisen ja pienen tivaamisen jälkeen Heikkinen jatkaa.
– Unelmani on parantaa nykyistä tasoa tonnivitosella kymmenen sekuntia ja taistella Los Angelesissa mitalisijoista.
Kun tavoitteet ovat kovia, pitää kaikkeen myös satsata totaalisesti. Opiskelu kuitenkin kulkee juoksun rinnalla sujuvasti.
– Juoksua ei voi ajallisesti harjoitella niin paljoa, etteikö muuhunkin aika riittäisi. Ensimmäisenä opintovuotena en ihan normitahtiin opintopisteitä kyennyt kokoamaan, mutta kyllä opinnot etenivät silti varsin hyvin.
Opintoihin tuo pakollisen tauon erilaiset leirit, ulkomailla ja kotimaassa.
– Tammikuussa olin talvea paossa Portugalissa. Pajulahden alppimajaleiritystä oli myöhemmin talvella useampi viikko ja ensi syksynä kohteena ovat Pyreneiden vuoristo Ranskan ja Espanjan rajalla. Lämmön ja valon takia ulkomaan leiritys, myös mielellään korkealla, on välttämätöntä.
Kuluvana kesänä Heikkinen on ollut baanalla kahdesti. Saksan Karlsruhessa kauden avauskisassa syntyi 1500 metrillä uusi oma ennätys 3.40,32. Topi Raitanen ja Joonas Rinne olivat samassa kisassa ja olivat vielä lempääläistä hiukan nopeampia. Kööpenhaminan PM-kisoissa tonnivitonen sujui sekunnin verran hitaammin.
– Toukokuussa reiden kanssa oli pieniä murheita, vamma hetkeksi haittasi nopeuspainotteista harjoittelua. Nyt tilanne on normalisoitunut ja kunto on hyvä. Kesällä 1 500 on päämatkani, mutta myös 800 metriä ja pidempiä matkoja saattaa tulla kisaohjelmaan. Estejuoksuun en ainakaan täsä kohtaa satsaa.
Santtu Heikkinen edustaa juoksussa Lempäälän Kisa Yleisurheilua. Hänelle on ollut todella tärkeää, että omasta seurasta löytyy muitakin hyviä kansallisen tason juoksijoita, kuten Aleksi Kivelä ja Leevi Keronen.
– Meillä on ollut etenkin Aleksin kanssa tiukkoja kisoja jo vuosien ajan. Hän oli juniorina minua edellä, nyt osat ovat vaihtuneet. Käymme joskus yhdessä lenkeillä ja tsemppaamme toisiamme. Myös Keronen satsaa juoksuun nyt tosimielellä.
Sääksjärvellä majapaikkaansa pitävä Heikkinen on kaikkiruokainen urheilun seuraaja. Kotikunnan urheilu-uutiset kiinnostavat edelleen.
– Aikanaan seurasin paikallista urheilua tarkastikin, nyt ehkä hiukan vähemmän. Toki tiedän tärkeimmät uutiset, kuten esimerkiksi Lempo-Volleyn menestyksen ja oman seurani urheilijoiden saavutukset. Lempäälä ja LeKi ovat minulle tärkeitä juttuja.
