Emäntäni on innokas rantaihminen. Hänestä on mukavaa mennä kuumalla ilmalla rannalle olemaan ja tekemään ei mitään. Koska hänellä on enemmistö perheemme
äänestysvoimasta lähdimme rannalle.
Alkoi pakkaus jolloin minun ja lapsen oli syytä pysyä poissa tieltä. Puolen tunnin päästä hän ilmoitti olevansa valmis. Lapsi muistutti tops-puikkoa. Naama valkoinen aurinkorasvasta ja vartalon suojana beige uv-säteilypuku. Autoon oli survottu uv-teltta, ruokakassi, vaihtovaatteet, hiekkalelut, makuualustat, viileät juomat erikseen etteivät hikoillessaan turmele mitään ja hygieniatuotteet.
Löysimme hyvän paikan ja leirin pystytys alkoi. Viime kesästä oppineena aloin hitaasti avata teltan säilytyspussin vetoketjua. Kun tilanne alkoi olla kriittinen heitin koko höskän ilmaan, jolloin maahan osuessaan tämä itsestään kasautuva teltta räjähti täyteen loistoonsa.
Lapsemme, joka on hieman päälle 1-vuotias, tallusteli ympäriinsä, toki valvonnan alla. Häneen ei vielä ole ohjelmoitu yhteiskuntamme estoja ja normeja joten hän tyynesti aina tepsutti jonkun aurinkoa ottavan viereen ja maha pömpöllään alkoi vain tuijottaa. Pahoitellen haimme häntä sitten vuorotellen takaisinpäin.
Uimaan ja kahlailemaan. Veteen täytyisi päästä majesteettisesti oli kuinka kylmää tahansa. Varvas kerrallaan hitaasti kiljahdellen olisi poissuljettu vaihtoehto.
Rantautuessamme emäntä veti täysin jumiin. Tiedustelin jotta mikähän tuli. Hän vaivoin sai soperrettua unohtaneensa pyyhkeet. Hänelle joka on aina tilanteiden päällikkönä tämä oli järisyttävä moka. Hieman toki suupieleni meinasi nykiä hymyn suuntaan, mutta onnistuin taputtamaan häntä olkapäälle ja toteamaan noh-noh-noh. Kesä kuivaa.
Edessä oli vielä ultimaattinen taistelu. Saada teltta takaisin ostoskassia pienempään säilytyspussiinsa. Ja tätä näytelmäähän seurasi vain koko ranta joten kerralla olisi saatava.
Ohjeissa oli 8 kohtaa ja joissakin kohdissa A, B ja C versiot. Jonkin ajan räpellettyäni vein teltan mahdollisimman pieneksi runtattuna autoon ja päästin irti. Sinne se räjähti. Lupasin imuroida mukana tulleet 2kg hiekkaa.
Kuten Salvaa pakinastani olimme oppineet tätä varten oli harjoiteltu. Eli istumaan sohvalla niin ettei mikään osa palaneesta kehosta kosketa mihinkään ja tuulettimen viilentävä virta pääsee kaikkialle. Muistakaahan muut rantaleijonat rasvata uljaat ruhonne.
Arttu Peltonen
Kirjoittaja on yksinkertainen, monikerroksinen perheenisä Lempäälästä
