Hanna Liliuksen takapihaa suojaa kuusiaita eikä siitä ohi kävellessä osaisi arvata, millainen viherparatiisi aidan takaa paljastuukaan. Vesilahden Narvassa sijaitsevaa Vuohipukin puutarhaa on rakennettu viidentoista vuoden ajan, mutta Liliuksen mukaan se ei tule ikinä valmiiksi. Hän kertoo, että innostus puutarhanhoitoon lähti niin sanotusti lapasesta, kun perhe muutti Narvaan.
– Haluaisin kaikki maailman kasvit, mutta valitettavasti tontti ei kauheasti veny tästä mihinkään suuntaan, Lilius sanoo.
Vuohipukin puutarhassa on Liliuksen arvion mukaan satoja eri kasvilajeja. Hän kertoo olevansa taipuvainen keräilyyn, ja puutarhasta löytyykin esimerkiksi yli kuusikymmentä erilaista kuunliljaa. Ajan mittaan Lilius on erityisesti tykästynyt puuvartisiin kasveihin, havukasveihin sekä koristeheiniin, sillä ne säilyvät myös talvella kun muut pudottavat lehtensä. Puutarhaan on pyritty luomaan kerroksellisuutta, eli jokaiselta alueelta löytyy puita, pensaita ja perennoja. Lilius tavoittelee puutarhassaan kauniita yhdistelmiä, ja joskus sellaisia syntyy myös vahingossa.
– Tykkään hirveästi siitä, että on jämptiä ja siistiä, mutta luonnon edessä täytyy myös nöyrtyä. Kasvit eivät välttämättä edes kasva siellä, mihin ne on alun perin istuttanut, vaan ne hakevat paikkansa itse. Kasvi on usein oikeassa siinä, mikä on sille paras paikka, hän sanoo.
Hanna Lilius kertoo, että kasvukaudella hän käyttää lähes kaiken aikansa puutarhanhoitoon eikä ehdi harrastaa muuta. Eniten aikaa kuluu rikkaruohojen kitkemiseen, jos mitään muuta suurempaa projektia ei ole kesken. Lilius napsii rikkaruohoja sieltä täältä matkalla läpi puutarhan, ja kertoo, että yleensä pihan poikki ei selviä koskematta mihinkään.
– Rikkaruohojen kitkeminen on hyvin meditatiivista hommaa, josta tykkään, hän kommentoi.
Vaikka puutarhanhoito on Liliukselle elämäntapa, on hänen mukaansa usein syksyllä kasvukauden jälkeen sellainen olo, että on saanut hommasta tarpeekseen. Yleensä innostus kuitenkin palaa aina kevääseen mennessä, kun aurinko alkaa taas lämmittämään.
Lilius kertoo, että hän tykkää välillä tehdä ja kokeilla täysin vastoin ohjeita, joilla tietyn kasvin saisi menestymään. Tästä esimerkkinä hän kertoo hulluimmasta hankinnastaan, metsäalppikellosta, johon hän rakastui heti ensisilmäyksellä. Metsäalppikello on kotoisin vuoristoiselta ja metsäiseltä alueelta eikä Liliuksen helteiseltä pihalta tällaista paikkaa löytynyt. Niinpä hän päätti perustaa metsäisen alueen, jossa pieni kasvi voisi menestyä. Vaivannäkö kannatti, sillä sinikukkainen metsäalppikello kukki puutarhassa ensimmäistä kertaa tänä kesänä.
Inspiraatiota puutarhaan voi löytyä Liliuksen mukaan mistä vain, missä kasveja näkee. Hän on tutustunut alan harrastajiin Puutarha.net-sivustolla, ja on käynyt ihailemassa sieltä löytyneiden ihmisten puutarhoja.
– Usein käy niin, että näkee jossain kivan kasvin, ja tulee sellainen olo, että on pakko saada se heti, Lilius sanoo.
Vuohipukin puutarha on mukana Avoimet puutarhat -tapahtumassa nyt toista kertaa. Lilius kertoo, että viimeksi päivä oli ollut niin kiva, että halusi osallistua nyt toistamiseen. Edellisellä kerralla vieraskirjaan oli kertynyt noin sata nimeä.
