Sanotaan se nyt heti ihan alkuun; Telkäntaipaleen kevyen liikenteen silta on upea rakennelma, joka yhdistää Lempäälän keskustan radan molemmat puolet. Tämä on varmasti se suuri kokonaisuus, josta kannattaa olla tyytyväinen.
Uutinen väärin asennetuista penkeistä uudella Telkäntaipaleen sillalla voi tuntua pikkumaiselta. Valitettavasti näkyvät yksityiskohdat jäävät paremmin mieleen kuin se pitkä ja kangerrellen kulkenut tie, jolla kokonaisuus saatiin lopulta tehtyä.
Kirjailijoiden suosimassa sanonnassa piru asuu yksityiskohdissa. Siinä on vinha perä. Telkäntaipaleen viimeisin kömmähdys ovat sinänsä upeasti suunnitellut design-penkit. Ne vain ovat sekä liian korkeat että vinossa. En ole insinööri, mutta penkkien rakennetta tarkastellen jalat olisi ollut helppo mitoittaa niin, että istuinosat tulisivat luiskalle vaakasuoraan. Kun penkin tekijä olisi tiennyt, mihin ja millä mitoilla ne tulee tehdä, asia olisi ollut kunnossa. Tai jos ne olisivat olleet asennettavissa ennen laatoitusta.
Penkkien korkeus ei selity ikäihmisten polvia säästävänä, kun nyt asennetut penkit on helppo todeta tarkoitetuksi asentaa kiveysten alle. Se olisi laskenut istumakorkeutta, mutta ei kallistusta.
Penkit, laatoituksen uusinta näkövammaisten kulkua helpottavien laattojen vaihdon takia tai ajoestetolppien alkuperäinen asennus liian lähekkäin toisiaan ovat kenties yksittäisiä työtapaturmia. Kokonaisuudessaan ne antavat valitettavasti kuvan huonosta työnjohdosta sen kummemmin erittelemättä.
Upean Lempäälä-talon ympäriltä asukkaat ovat raportoineet lukuisia kauneusvirheitä, joita toki on myös korjattu. Parkkitalon opastekyltti vain tönöttää edelleen keskellä suojatietä. Pikkuseikkoja, ehkä, mutta kerralla kuntoon rakentamismalli olisi paitsi edullisempaa, myös tyylikkäämpää. Kauneuspilkut ovat persoonallisia, mutta eivät kovin houkuttelevia.
