Tässä kolumnissa käännän katseen meihin itseemme ja ihmisenä olemiseen. Kun maailma on räjähdysherkkä ja mielipuoliset diktaattorit voivat tehdä mitä hyvänsä, voisimme ainakin täällä Suomessa käyttäytyä kunnolla. Kesän rasismipuheet eivät johtaneet mihinkään, kun jankkaaminen muuttui poliittiseksi väännöksi. Lopulta rasismi jäi sivuosaan, kun puolueiden väliset ristiriidat pilasivat keskustelun. Puhumisen ja eipäs-juupas -kinaamisen sijaan voisimme alkaa käyttäytyä ihmisiksi.
Eino Leinon parikymppisenä nuorukaisena kirjoittama Hymyilevä Apollo sisältää hyviä ohjeita: ”Oi, ihmiset toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi!” Runoilija kehottaa meitä myös suvaitsevaisuuteen, mikä sekin kuulostaa hyvältä vastakkainasettelun aikana. Vuonna 1898 julkaistun mittavan runoelman eräässä säkeistössä Leino toteaa: ”Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaikk´ei aina esille loista.”
Runoilija on oikeassa tässäkin asiassa, jos jätämme alussa mainitut diktaattorit pois laskuista. Paljon Leinoa myöhemmin myös Juice Leskinen lauloi samasta aiheesta muun muassa biisissään Ollaan ihmisiksi.
Ihastelemme tekoälyä ja muita teknologian saavutuksia, mutta muiden ihmisten huomioon ottaminen ei onnistu. Sosiaalista mediaa voi syyttää, mutta se on antanut vain välineen huonolle käytökselle. Perussyy on meissä itsessämme ja minäminä -kulttuurissa. Kaikki minulle nyt heti, muista ei ole väliä. Saan kiusata muita, jos haluan. Toisten omaisuudelle saan myös tehdä mitä vaan, oli kyse sitten yksityisestä tai julkisesta omaisuudesta.
Ilkivaltauutiset liitetään yleensä nuorisoon, mutta mistä he ovat saaneet toimintamallin? Kotoa kaikki lähtee.
”Nuorison pahoinvoinnista tässä on kysymys”, sanoo kunnan tai kaupungin edustaja ääni empatiaa pullollaan. Sitten hän tilaa paikalle taas kerran puhdistajia ja korjausmiehiä hoitamaan kuntoon viikonlopun ilkivallan tulokset. Graffiteja poistetaan ja revittyjä rakenteita paikkaillaan. Lasku on tuhansia euroja, ja seuraavalla viikolla sama toistuu.
Mutta nuorisoa pitää ymmärtää, kun he voivat pahoin. Ymmärtää voidaan, mutta silmitöntä ilkivaltaa kuten paikkojen sotkemista ja hajottamista ei saa hyväksyä. Meillä kaikilla on joskus huono päivä, ahdistaa ja maailman meno tympäisee. Voimmeko silloin purkaa huonon olon yhteisen omaisuuden tuhoamiseen?
Ilkivalta on itsekästä. Muut kärsivät siitä monin tavoin: uimarantojen hyppytorneja joudutaan sulkemaan, yhteisiä grillikatoksia poistamaan ja niin edelleen. Se on myös kallista. Kunnat käyttävät jälkien korjaamiseen miljoonia euroja joka vuosi. Varkaudessa koulu joutui tuhoamisvimmaisten vandaalien kynsiin, ja nyt koko kortteli aiotaan eristää korkealla teräsaidalla, kuten Havis Amandalle tehdään typerien juhlijoiden takia.
Piikki
Lempäälän nuotiopaikkojen puuvarkaat
ovat vielä ihan oma lukunsa.
