Lempäälän seurakunta on vaiennut ja vältellyt ottamasta kantaa Lempäälän ja Pirkkalan väliselle metsäalueelle kaavailtuun moottoritiehen. Tämä on erikoista, koska Lempäälän seurakunta on merkittävä maanomistaja alueella ja koska toteutuessaan hanke mullistaisi Pohjois-Lempäälän (ja naapurikuntien) elämän niin luonnon kuin asukkaidenkin osalta. Seurakunta ei voi vältellä vastuutaan, kun kyse on pitkälle tulevaisuuteen vaikuttavista ratkaisuista sen omistamilla maa-alueilla.
Arkkipiispa Tapio Luoma painotti vastikään 4.10. verkkosivuillaan kirjoittamassaan tekstissä, että kirkko toimii yhteiskunnassa omista arvoistaan käsin ja siksi sen täytyy osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun. Miksi Lempäälän seurakunta ei tee näin? Arkkipiispan teksti liittyy hallitusohjelmaan ja sen ympärillä käytyyn keskusteluun köyhyydestä. Sama periaate kirkosta aktiivisena kannanottajana pätee kuitenkin kaikkeen yhteiskunnalliseen elämään. Kirkon täytyy ottaa kantaa asioihin, jotka vaikuttavat seurakuntalaisten ja muiden sen alueella asuvien ihmisten elämään. Näin on varsinkin luontoa koskevassa päätöksenteossa koska sen seuraukset eivät rajoitu paikallis- tai aluetasolle. Maapallo on yhteinen ja luontokato ja ilmastonmuutos tapahtuvat kaikkialla.
Kaavailtu moottoritielinjaus, niin kutsuttu Puskiaisten oikaisu, on herättänyt vilkasta keskustelua puolesta ja vastaan. Vaikka kyse on valtion tiestä, on paikallisten asukkaiden, kuntien ja muiden alueen toimijoiden mielipiteellä suuri painoarvo. Valtio ei ole abstrakti ja irrallinen taho, jonka päätökset syntyisivät jonkinlaisessa omassa kuplassaan. Valtio olemme me, sillä – onneksi – elämme demokratiassa emmekä diktatuurissa. Kirkko ja paikallisseurakunnat ovat siksi vääjäämättä osa tätä mielipiteiden, vaikutusten ja päätöksenteon verkostoa. Vaikenemalla seurakunta jättää kantansa arvailujen varaan ja sen viesti on hämärä ja epäselvä.
Piiloutuuko seurakunta talouselämän ja luontoa alistaen maksimaalista hyötyä tavoittelevien joukkoihin? Jos taas seurakunta puolustaa luonnon monimuotoisuutta sekä paikallisluonnon säilymistä elinkelpoisena eläimille, kasveille ja ihmisille, miksi se ei rohkene ilmaista sitä? Kuten arkkipiispa Tapio Luoma kirjoittaa, kirkon kannanotoissa ei ole kyse puoluepoliittisesta asemoitumisesta vaan mielipiteen esittämisestä kirkon omista arvoista käsin.
Mitkä ovat Lempäälän seurakunnan arvot? Sitoutuuko se Hiilineutraali kirkko 2030 -tavoitteeseen ja mitkä ovat sen konkreettiset toimet tavoitteen saavuttammiseksi? Jos kirkko vaikenee, kivet ja puut huutavat.
Johanna Raivio
LemPi-metsän puolesta! -kansanliike
Pirkkala
