Meitä toimittajia syytetään aina silloin tällöin milloin mistäkin. Eniten kritiikkiä tulee siitä, että uutisoimme ja nostamme julkisuuteen vain negatiivisia ja ikäviä asioita. Eritoten päättäjät ja valtaa pitävät kokevat, että heidän toimintaansa tarkkaillaan liikaa, ikään kuin suurennuslasin kera.
Väitteissä on osin perää. Maailman tilanne, sodat, onnettomuudet, skandaalit ynnä muut kielteiset asiat täyttävät median. Ikävä kyllä myös poliitikkojen toiminta antaa jatkuvasti aineistoa paljastuksiin ja siten aihetta näyttävään uutisointiin. Iloiset ja myönteiset jutut jäädä väistämättä tappiolle tai eivät ainakaan yllä lööppeihin eli kilpaile luettavuudesta.
Medialla, jota kutsutaan myös neljänneksi valtiomahdiksi, on erityinen tehtävä paljastaa ja ”vartioida” eri tavoin valtaa käyttävien, kansanedustajien ja ministerien mahdolliset laittomuudet ja moraalittomuudet. Voidaan vain kuvitella, mitä kaikkea tapahtuisi ja jäisi pimentoon, jos media ei toimisi vallan vahtikoirana. Riippumaton, avoin tiedonvälitys turvaa ja mahdollistaa yhteiskunnan valtakoneiston toimivuuden ilman äärimmäisiä ylilyöntejä.
Suomalainen media toimii vastuullisesti ja on verrattain kiltti, jos verrokkina käytetään monia muita maita. Itäinen naapurimme antaa valitettavan toisenlaisia esimerkkejä siitä, mihin objektiivisen tiedon panttaaminen, manipulointi ja jopa sananvapauden osittainen tukahduttaminen johtaa.
Kotimaan politiikan kesä oli varsin värikäs. Alkutaivaltaan hoiperteleva hallitus on ollut poikkeuksellisen paljon median valokeilassa. Julkisuudessa on ollut kriittistä
keskustelua poliitikkojen ja median suhteesta. Mediaa on syytetty liiasta ärhäkkyydestä, jopa yliuutisoinnista. Keskustelussa näyttää jälleen unohtuneen, mikä median rooli demokraattisessa yhteiskunnassa on. Sen keskeinen tehtävä on välittää tietoa kansalaisille – myös asioista ja ilmiöistä, joista valtaa pitävät toivoisivat vaiettavan.
On sanottu, että media syö poliitikkojen kädestä ja myös päinvastoin. Poliitikot tarvitsevat mediaa ja media poliitikkoja. Vain julkisuus hyvässä ja pahassa turvaa poliitikkojen toiminnan jatkuvuuden. Yhtä kaikki poliitikkojen toiminta antaa medialle aineistoa ja ruodittavaa. Paikallislehdet tosin pääsevät aika harvoin mässäilemään esimerkiksi kuntapolitiikkojen tekemisiä. Valtamedia ja eritoten niin sanottu keltainen lehdistö puolestaan oikeastaan elää ja voi hyvin enemmän tai vähemmän skandaaleilla.
Hannu Salonpää
