Hirsien tekeminen vaati entisaikaan hirvittävän määrän työtä

Mikko Timonen esitteli perinnerakentamistaitojaan kiinnostuneille Lempäälän Nurmella järjestetyssä perinnerakentamistapahtumassa. Kuva: Annika Eronen

 

Vesilahdessa Narvassa asuvan Mikko Timosen kiinnostus perinnerakentamiseen lähti aikoinaan käsityöinnostuksen pohjalta.

− Olen aina tykännyt käsillä tekemisestä, ja terät ovat myös jostakin kumman syystä olleet lähellä sydäntä, Timonen hymyilee.

− Perinnerakentajan ammatissa erilaisia teriä, kuten kirveitä ja talttateriä on sitten mahdollisuus käyttää. Nuorena miehenä tuli mukaan myös ekologinen näkökulma asioihin, että ei voida kuluttaa näin paljon eläessämme. Halusin ammatin, jossa korjataan ja tuodaan asioille lisää elinkaarta. Perinnerakentamisessa on mahdollisuus säästää materiaalien lisäksi pala historiaa ja esi-isiemme kätten työtä.

Timonen työskentelee rakennusosuuskunta Ponsi & Hamarassa ja taitaa perinnerakentamisen lisäksi myös uudisrakentamisen salat. Kun uudistetaan ja korjataan vanhaa, tarvitaan ennen kaikkea tietotaitoa entisaikojen rakentamistavoista.

 

Timonen asuu vuonna 1915 valmistuneessa pienehkössä tilakeskuksen asuintalossa. Edellinen paikalla ollut talo paloi perimätiedon mukaan 1912 ja tilalle rakennettiin nopealla aikataululla nykyinen, Timosen omistuksessa oleva talo.

− Rakennusmateriaalina on käytetty muun muassa useasta eri hirsirakennuksesta saatuja hirsiä. Kaikki ikkunat ovat keskenään erilaisia kooltaan ja ulkoasultaan, ja ne on sitten jälkeenpäin yhdenmukaistettu näyttämään samanlaisilta. Viime vuosisadan alun perheelle on tarvittu pikaisesti uusi koti ja siinä on hyödynnetty esimerkiksi puretuissa riihissä olleita hirsiä.

− Ensin on puuaines haettu hevosella metsästä. Sitten hirsi on veistetty ja nurkat salvottu. Vanhoihin hirsiin on vuodatettu entisaikojen työmiesten, -naisten ja hevosten verta, hikeä ja kyyneleitä. Hyvät vanhan ajan hirret ovat harvinaiseksi käyvää materiaalia, joita ei ihan joka paikasta enää saa.

 

Kun erilaisia arvokohteita lähdetään entisöimään, puun laatuun kiinnitetään huomiota. Tiivis puu kestää erinomaisesti ajan hammasta.

− Aikaisemmin avohakkuita ei tehty ihan samassa mittakaavassa kuin nykyisin, vaan pienet puun taimet saivat kasvaa isompien varjossa kilpaillen valosta, ravinteista ja tilasta. Se muokkasi puun laatua. Sellaista uudispuuta ei juuri enää näe, jossa puun vuosirenkaita on hyvin tiheästi, vaikkapa kaksikymmentä kymmenen millimetrin alalla.

 

Annika Eronen