Siika on monille kalastajille tuiki tuntematon saalis. Tämä johtuu siitä, että siikajahti vaatii erilaisia menetelmiä kuin tavallisimpien saalislajien kuten ahvenen, hauen ja kuhan pyynti. Kirkaskylkistä siikaa voi luonnehtia araksi ja varovaiseksi kalaksi. Se käyttää pienikokoista ravintoa. Pyyntivälineiden on oltava sen mukaisia.
Vapapyynnissä hyvää siika-aikaa on erityisesti alkukesä ja päivänkorentojen kuoriutumisaika. Siiat tulevat matalaan, parin kolmen metrin veteen napsimaan näitä hyönteisiä ennen kuin ne ehtivät nousta veden pinnasta lentoon.
Siika on tuttu monille pilkkijälle satunnaisena saaliina, jollaisen sattuu saamaan kerran kymmenessä vuodessa. On myös kalastajia, jotka suuntaavat talvella järven jäälle nimenomaan siikojen perässä ‒ hyvin tuloksin. Siikoja pilkitään useimmiten mormyskoilla. Esimerkiksi pieni musta, tumman sinertävä ja tietenkin se salainen väritys ovat toimivia.
Keskustelu sopivasta verkon harvuudesta on jatkuvaa varsinkin kuhavesillä. Esimerkiksi Tampereen ja Lempäälän välisellä Pyhäjärvellä siian kalastus mahdollistetaan niin, että monin paikoin kesä-elokuussa syvännealueilla voi käyttää siianpyynnissä tiheämpää verkkoa kuin muuten. Lämpimän veden aikaan siiat ovat syvällä ja kuhat pinta- ja välivesissä.
Kesä onkin siian verkkokalastuksessa hyvää sesonkia. Alkukesästä siian voi tavoittaa hieman matalammasta. Loppukesää kohti lämpimän veden patja paksuuntuu, ja siika sukeltaa syvempiin kerroksiin. Siiat viihtyvät tuolloin harppauskerroksessa ja sen alapuolella syvänteissä sekä niiden reunamilla. Tuolloin lomakalastajan on mahdollista päästä hyviin tuloksiin pohjaverkoilla. Syvissä järvissä siiat voivat löytyä loppukesästä noin 15‒30 metrin syvyysalueelta, matalammissa pikkujärvissä sieltä, missä järven syvyysalueet sijaitsevat.
Pirkanmaalla istutuksiin käytetään nykyään yksinomaan planktonsiikoja, jotka ovat Koitajoen tai Rautalammin reitin kantaa. Kesänvanhat siiat istutetaan syksyllä noin 10‒12 cm kokoisina, ja ne saavuttavat 4‒5 vuodessa noin puolen kilon painon.
Planktonsiika hyödyntää nimensä mukaisesti vesistöissä runsaana keijuvaa eläinplanktonia, jota se siivilöi vedestä siivilähampaillaan. Niitä planktonsiialla on keskimäärin yli 50 ensimmäisessä kiduskaaressa. Planktonsiika on siikamuodoista tiheähampaisin ja pärjää hyvin monissa vesissä, koska se pystyy monipuoliseen ravinnon käyttöön syöden planktonin ohella välillä myös karkeampikokoista ruokaa. Harvahampaisimmalla pohjasiialla on vain parisenkymmentä siivilähammasta, joten sen ravinto on suurikokoista, pitkälti pohjaeläimiä.
Kalastuslaissa on uusi määräys vapaa-ajankalastajan saalisilmoituksesta, joka koskee kaikkia 16 vuotta täyttäneitä. Kalastusasetuksella, joka tullee voimaan ensi vuonna, määritellään kalalajit, kannat sekä pyyntitiedot, jotka vapaa-ajankalastajat ovat velvoitettuja ilmoittamaan Luonnonvarakeskukselle. Asetusluonnoksessa lajilistalla ovat lohi, järvilohi, taimen, ankerias, harjus meressä, nieriä Vuoksen vesistössä sekä kyttyrälohi.
Pyhäjärvellä Pirkkalan kalatalousalueen yhtenäislupa eli Kalapassin viehelupa on hyvä vaihtoehto monella vavalla uisteluun. Osakaskuntien lupia ja yhtenäisluvat voi hankkia osoitteesta https://kalapassi.fi sekä alueen myyntipisteistä.
Vuoden alusta voimaan tuli kalastuslain uudistus, jonka mukaan saaliskala on tainnutettava mahdollisimman nopeasti. Elävän syöttikalan käyttö on nykyään kokonaan kiellettyä.
Siika ja muut saaliit kannattaa myös verestää tainnutuksen jälkeen ja laittaa kylmään. Kylmälaukku ja muutama kylmäkalle on hyvä varustus kalareissulla. Oikeaoppinen alkukäsittely ja säilytys takaavat maistuvan kala-aterian.
Lisätietoja lähialueen kalastuksesta, kalapaikoista ja luvista: https://kuhamaa.fi ja https://pirkkalankalatalousalue.fi