Kappale kappaleelta, päivä päivältä, vuosi vuodelta olemme kulkeva vanhuuttamme kohti: elämämme päätepiste silmiemme edessä. Nuoruutemme voiman tunnossa katsomme muiden vanhuutta kaukaisena vieraana asiana eikä huoli paina sydäntämme tähän päivään vaeltaneiden vanhusten puolesta. Oma vanhuutemme on kaukana, liian kaukana nähdäksemme sitä”.
Näin kirjoitti ystäväni, Ehtookodon johtaja Annikki Soini 1980-luvulla tämän lehden palstalla. Olimme molemmat silloin heitä, joilla oli voimaa käyttövoimanaan.
Saatiin hyvä tulos, joka nyt on murennettu kuin tuhka tuuleen.
Mikä nyt odottaa uusien lakien kautta muokkautuvaa yhteiskuntaa ja sen vanhuutta? Rakennamme valtion ja kuntien elinvoimaa. Huolehdimme kaavoituksen tehokkuudesta, yritysmaailman toimivuudesta, liikenteen sujumisesta. Entä pohtiminen: mitä on ihmisten hyvinvointi? Onko se vain tehokkuuden lisäämistä? Onko se silmien sulkemista heikompiemme tarpeiden kohdalla?
Maikki Hämäläinen-Ylikahri
sosiaalineuvos, kunnanvaltuutettu (kesk.)