Vesilahteen rakennetaan uusi kirjasto ja sen olemusta on etsitty suunnittelu- ja ideointikilpailun avulla. Kunnan ja Teknillisen yliopiston arkkitehtuurin laitoksen yhteistyössä järjestämän kilpailun voittaja julkistetaan tänään keskiviikkona 10. kesäkuuta kello 17 Vesilahden kirjastossa.
Kunnalla olisi nyt mahdollisuus hyödyntää kilpailutöitä ja valita jotain totutusta poikkeavaa. Tolkku täytyy tietysti olla, koska esimerkkejä perinteisen maiseman sekaan ympätyistä muotohirviöistä löytyy Kiinaa lähempääkin. Mutta lasiseinäisiä akvaarioitakin on jo riittävästi. Vaikka Alvar Aallon suunnittelemat valkoiset rakennukset ihastuttavat pelkistetyllä muotokielellään, onko kaikkien hänen seuraajiensa suunniteltava kalpeita kuutioita, joiden räystäättömiltä katoilta valuva sadevesi vain piirtää kuvioitaan.
Rakennustaiteesta puhuttaessa esiin nousee väistämättä raha. Vesilahden taloudesta on kirjoitettu synkin otsikoin pitkin vuotta. Kunta muun muassa sulki terveyskeskussairaalan, lakkautti Onkemäen koulun ja käytännössä kamppailee peruspalvelujen järjestämisessä, mutta tiukassa taloustilanteessa juuri paikalliselle innovatiivisuudelle on tilaus. Uusi hallitusohjelmahan tuo uusia tuulia kirjastopalvelujen järjestämiseen, kun kunnat saavat itse päättää, millä tavalla ne järjestäisivät esimerkiksi kirjastopalvelut. Toivottavasti kuntalaiset ottavat vallan haltuunsa ja ottavat aktiivisen roolin niin itse rakennuksen kuin itse kirjastopalveluiden suunnittelussa. Vesilahden kirjastohanke aiotaan valtuustopäätöksin kuitenkin toteuttaa ja lupaus 50 prosentin valtionosuudesta on saatu.
Innovatiivisuutta toivoo julkisiin ulkotaideteoksiinkin. Miksi julkiset ulkotaideteokset Suomessa tehdään niin usein kivestä tai metallista?
Lempäälän näkyvin maamerkki moottoritiellä kulkeville on Ideapark, mutta häivähdys taidettakin löytyy Turuntielle tulevan rampin liittymäkaistojen välistä. Siellä on Lempäälän kunnan metallinen tunnus sekä Hiidenkiuas-niminen kiviteos.
Perinteisesti ajatellaan, että ympäristötaideteoksen pitää olla arvokas ja arvopaikalla, eleetön ja sen elinkaaren pitää olla todella pitkä. Mutta kunpa ympäristötaidetöitäkin tehtäisiin enemmän myös puusta, muovista tai eri materiaalien yhdistelmistä keskeisille paikoille, monen ihmisen iloksi.
Ympäristötaideteosten materiaalivalintoihin vaikuttaa pohjoinen ilmasto, mutta kyllä kaikkia taideteoksia joudutaan huoltamaan, vaikkei niitä nyt aina maalata tarvitsekaan.
Panu Patomäen ympäristöteossarja Valliherrat on hyvä osoitus puisesta ympäristötaiteesta. Puupylväistä tehdyt teokset ilahduttavat kulkijaa Nelostiellä Heinolan ja Lahden välillä. Viitostiellä Siilinjärvellä kuvanveistäjä Pekka Jylhän Ilmestys-patsas on 2,5 metriä korkea kultainen kauris, joka vartioi kallionkielekkeellä kulkijoita, eikä jää kenenkään huomiotta.
Rakennus- ja ympäristötaiteesta voi tulla paikkakunnan tunnusmerkki ja vetovoimatekijä, niin kuin on käynyt Japanissa sijaitsevalle Naoshiman saarelle, joka houkuttelee taiteenystäviä ympäri maailmaa. Saarella vierailijoita ensimmäisenä tervehtii ihmisen korkuinen kelta-mustapilkullinen kurpitsa. Ja se on vasta alkua taide-elämysten saarella.
