Joulukalenterin luukkujen vähentyessä alkaa ilmassa olla käsinkosketeltavaa joulun tunnelmaa. Tiedättehän, sellaista kutkuttavaa jännitystä, joka saa lapset etsimään tontun jälkiä ja aikuiset myhäilemään tietäväisesti sitä katsoessaan.
Joulu tulee jokaiselle eri tavalla. Toisille se hiipii hiljaa sydämeen joululaulujen ja kauppaan ilmestyvien konvehtirasioiden myötä. toisille joulun tekee adventtikynttilöiden sytytys, hyasintin tuoksu tai ensimmäiset joulutortut. Usein se on jokin perinne, joka vuodesta toiseen on merkkinä joulun saapumisesta.
Minun jouluni alkaa toden teolla jouluaattoaamuna. Silloin suoritetaan siskon kanssa jokavuotinen nahistelu. Aiheena on se, kumman vuoro on koristella kuusi tänä vuonna. Yhdessä me sen kuusen lopulta aina koristelemme, mutta perinteitä pitää vaalia.
Painavaa kuusenkoristeluvastuuta on hiljaksiin siirretty nuoremmille polville, mutta yläoksat, tähti ja kynttilöiden asennus vaativat vielä pientä apua meiltä aikuisilta.
Itse siirtyisin näin vanhemmiten kuusen koristelussa hieman pelkistetympään linjaan. Silmä lepäisi ja sielu rentoutuisi esimerkiksi elegantteja lasisia koristepalloja ihaillessa. Ehkä lisäksi häivähdys hopeaa ja valkoista sinne tänne.
Ilmeisesti lapsieni geeneissä on kuitenkin 1/6 harakkaa ja heidän linjansa on, että kaikki kimaltava pitää ripustaa kuuseen. Ehdoton rajani kulkee kuitenkin vilkkuvissa valoissa. Onneksi asiasta ei ole tullut kynnyskysymystä ipanoille ja joulurauha on säilynyt. Muutoin olen joustava ja tänä vuonna kimalluksen lisäksi kuuseemme on laskeutunut violetti ufo.
Lapsena tärkeä osa jouluaattoani oli Isovanhemmilla poikkeaminen. Mamman luona tarjottiin joka joulu riisipuuroa ja joka joulu kieltäydyimme sekametelisopasta. Perinne sekin. Nimittäin, jos minulta kysytään, niin riisipuuro nautitaan oikeaoppisesti maidon kanssa.
Usein saavuimme mamman luo joulurauhan julistuksen aikaan. Brinkkalan talon parvekkeelta kuulutettu sanoma pauhasi radiosta ja mamma keinui keinutuolissaan. Siinä mustassa, jossa oli valkoinen lampaantalja. Kuuseen oli ripustettu olkikoristeita.
Nyt poikkeamme mamman luona hautausmaalla. Viemme kynttilän ja toivotamme hyvää joulua.
Joulupukki kolkuttelee usein jo ennen ruokaa ja tuo kilteille lapsille lahjoja. Meidän lastemme sisässä asuu lahjamäärästä päätellen pieni kylällinen kilttejä lapsia.
Illalla syödään yhdessä. Joulupöydässä on aina karjalanpaistia, laatikoita, piimäjuustoa, rosollia, lihapullia ja äidin itse suolaama (liian iso) kinkku. Jouluähky kruunataan kakkukahveilla. Sitten onkin hyvä mennä mahan viereen makaamaan.
Parhaimmillaan joulu onkin ruuan jälkeen kun kädessä on lahjaksi saatu kirja, vieressä rasiallinen Juhlapöydän konvehteja ja jalassa uudet villasukat.
Ainiin, sisko, se on muuten sun koristeluvuorosi tänä vuonna.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille.
