Korkeushyppy on perusfilosofialtaan varsin yksinkertainen laji. Urheilija ottaa tuiman vauhdin, pönkkää tukijalkansa armottomaan ponnistukseen ja hilaa kehonsa korkeuksissa olevan riman yli. Parhaimmillaan ihminen on kyennyt pomppaamaan jopa 245 sentin korkeudella killuvan muoviriman yli. Onnistuneen suorituksen toteuttaminen on kuitenkin toista, korkeushypyssä, kuten muissakin yleisurheilun lajeissa riittää lukemattomia yksityiskohtia ja nyansseja. Niiden saloihin on pureutumassa oikein tosimielellä kuljulaisjuurinen, Lempäälän Kisa Yleisurheilua edustava, 21-vuotias Matias Mustonen.
Mikä on ”Manu” Mustonen ennätyksesi ja mikä on tämän kesän tavoitteesi?
– Enkkani on kahden kesän takaa vuodelta 2016 ja se on 206. Nyt olen treenannut sen verran enemmän ja laadukkaammin, että tavoite on 210 paremmalla puolella.
Mihin saakkaa Suomessa tänä kesänä yltää hyppäämällä yli 210?
– Suomessa on taso laaja juuri kyseisen korkeuden nurkilla. Ehkä puolenkymmentä kaveria kisaa samoista korkeuksista, mutta itselleni Kalevan kisojen mitalisija ja paikka liki kotikentällä eli Ratinassa käytävään Ruotsi-maaotteluun ovat suurimmat tavoitteet. Toki oman ikäluokan eli alle 22-vuotisten SM-mittelöt ovat tärkeä kisa, ensi kesänä kyseisessä ikäsarjassa käydään EM-kisat Ruotsissa. Niihinkin kutkuttelisi päästä mukaan.
Miltä tämä kevät toukokuisine helteineen on maistunut urheilijan näkökulmasta katsottuna?
–Keväthän on ollut poikkeavan huikea ilmoiltaan. Harmi vaan, että kauden avauskisoissa parisen viikkoa sitten pyöräytin nilkkani. Siinä kisassa ylitin tasan kaksi metriä, mutta 205 jäi ylittämättä. Onneksi selvisin nilkan nuljahduksesta säikähdyksellä ja nyt taas on kaikki ookoo.
Onko sinulla ollut urheilijaa alituisesti vaanivia vammoja urallasi?
– Valitettavan paljon. Olen saanut yhden ulkoratakauden ja kolme sisähallikautta ehjänä vietyä läpi. Muuten on ollut vaivat riesana. Erityisesti oikea eli ponnistavan jalan nilkka on vaivannut.
Kuinka kovilla tavoitteilla urheilet, mitkä ovat strategiset mittasi?
– Viime vuosi oli intin takia niin sanotusti hiljaisempi kausi, mutta nyt kun olen aloittanut Hervannassa opinnot Teknisellä yliopistolla, olen panostanut täysillä myös treenaamiseen. Valmentajanani on jo vuosia ollut Koskisen Pekka Sääksjärveltä, hänen opeillaan olen harjoittelun turboruuvia kiristänyt pikku hiljaa.
– Olen puoli senttiä yli 190 pitkä ja painoa kisakaudella on suurin piirtein 77 kiloa.
Mahtuuko kesääsi muuta kuin urheilua?
– Toki opiskelijan täytyy kesäduuniakin paiskia. Olen muuttofirmalla töissä. Täytyy vaan muutama päivä ennen kisoja keventää hommia. Kisoja edeltävänä päivänä ei parane flyygelia kantaa kerrostalon yläkerroksiin.
Takavuosina täällä haastattelupaikassa eli Hakkarin kentällä pidettiin kovia kansallisia kisoja, joissa jaettiin urheilijoillekin riihikuivaa setelirahaa. Vieläkö nyt 2010-luvulla yleisurheilukisoista saa starttirahaa?
– Ehkä joistain harvoista, mutta kyllä kisareissut tehdään omalla sekä seuran kustannuksella. Olisi siistiä ja auttaisi kovasti, jos kisoista saisi rahapalkintoja. Suomen Urheiluliittokin on talousongelmissa, eikä kykene minuntasoista urheilijaa tukemaan. Onneksi LeKi-YU kykenee jeesaamaan ja joitain sponsoreitakin löytyy.
Kun olet kisatilanteessa, jännitätkö?
– En ole jännittävää tyyppiä. Ehkä joskus maltti kisatilanteessa pettää ja teen jäkikäteen ajatellen harkitsemattomia päätöksiä.
Korkeushypyn maailmanennätys on 24 vuotta vanha ja se on edellä mainittu 245 kuubalaisen Javier Sotomayorin nimissä. Nykyhetken ykkönen maailmassa on Qatarin Mutaz Essa Barshim. Joko hän rikkoo ennätyksen?
– Saattaa olla, että rikkoo. Tai sitten ei. Onhan ME-tulos hurjan kova. Ennätysyrityksissä usein on riski, että menee yliyrittämiseksi, kuten Barshimille kävi menneellä viikolla Oslossa.
