Vesilahden Tennis juhlii 40-vuotista taivaltaan. Kuvassa seuran puuhamiehet Ilpo Kuparinen (vasemmalla), Ville Kauppila ja Jouko Jarva.
Vesilahden Rautialassa sijaitsee idyllinen ja tasokas urheilupaikka. Nelisenkymmentä vuotta sitten talkoovoimin rakennettu tiilimurskapintainen tenniskenttä palvelee lajin harrastajia, joita riittää ilahduttavan paljon vielä nytkin. Kentän läheisestä ympäristöstä löytyy myös se ihmisryhmä, jonka kipinän ansiosta Vesilahden Tennis juhlii kuluvana vuonna 40-vuotista taivaltaan.
– Tarina alkoi siitä, kun seurasin 1970-luvun loppupuolella perinteistä Wimbledonin tennisturnausta ja ajattelin, että lajihan näyttää varsin mukavalta. Menin siten urheiluvälinekauppaan ja matkaan tarttui pari mailaa, verkko ja palloputki. Alussa palloa lyötiin kotitilani pihassa ja pikku hiljaa lajiin alkoi löytyä innokasta väkeä, kertoo Ilpo Kuparinen, joka on yksi seuran perustajajäsenistä.
– Meitä oli ensin viisi henkilöä aloittamassa kentän tekoa, mutta kun huomasimme urakan suuruuden, määrä nostettiin kahteentoista. Talkoissa oli lisäksi kylän väkeä, kesäasukkaita ja sukulaisia auttamassa. Kentän rakentaminen kesti kaksi vuotta ja lempääläinen kansanedustaja Sampsa Aaltio löi kentän avauslyönnin vuonna 1980, jatkaa Kuparinen seuran alkuhistorian muistelemista.
Vesilahti Tenniksen perustavan kokouksen pöytäkirjasta löytyvät Kuparisen lisäksi seuraavat nimet: Esko Heikkilä, Kimmo Kiiski, Hannu Kylliäinen, Tauno Jarva, Jorma Lempinen, Pertti Moberg, Ossi Niemistö, Jouko Jarva, Esko Välimäki, Ari Salomaa ja Teuvo Virtanen.
– Aluksi saimme hyviä vinkkejä ja ohjeita valkeakoskelaiselta Vesilahden kesäasukkaalta Pekka Lehmusvirralta, joka oli intohimoinen tenniksen harrastaja. Myös aluevalmentaja Pirkko Granrothin innostus ja valmennus auttoi toiminnan alkuvuosina suuresti, jatkaa Kuparinen ja saa komppaavia kommentteja seura-aktiivi Jouko Jarvalta.
Pian pelaajien taso alkoi nousta, menestystä kansallisissa kisoissa alkoi tulla ja Rautialassa myös pelatiin sarjatennisotteluita sekä kansallisia kisoja.
– Vesilahti Tenniksen edustusjoukkue pääsi parhaimmillaan ykkösdivisioonan karsintaan eli aika lähelle kansallista kärkeä. Rautialan kisoissa oli parhaimmillaan 32 pelaajaa, joten ne kestivät yhdellä kentällä pelattuna koko viikonlopun aamusta iltaan, kertoo parhaimmillaan 35-vuotisten SM-pronssia voittanut Jouko Jarva seuran kulta-ajasta, 1980–90-luvuista.
Seuran kasvateista nykyinen puheenjohtaja Ville Kauppila kohosi maan rankingissa korkeimmalle, hänen parhaat sijoituksensa olivat haarukassa 30–40.
– Olin jo pikkupoikana äärimmäisen innostunut lajista ja käytin tunteja pallon hakkaamiseen. Jouko kokeneempana ja parempana oli loistava sparrari, jouduin aina venymään parhaimpaani, jotta pärjäsin edes yhtään hänelle, Ville Kauppila sanoo.
Nyt 34-vuotias Kauppila oli ikäluokassaan junioreissa SM-turnauksissa kahdeksan parhaan sakissa useita kertoja ja edelleenkin hän iskee palloa kilpaa edustaen sarjatasolla Valkeakosken Tennistä.
– Se alkuvuosien into on jäänyt elävästi mieleen. Me suorastaan asuimme kesäajat Rautialan kentällä. Kautta venytettiin marraskuuhun ja keväisin levittelimme kentälle tuhkaa, jotta se sulaisi nopeammin. Talvisin saimme suhteiden ansiosta Sammonkadun yksityisestä tennishallista lauantai-illan viimeisen tunnin vuoron ja lupauksen saada olla yöllä niin pitkään kuin haluamme. Niinpä kotiuduimme tennistreeneistä usein aamuyöstä, mistä vanhemmat olivat mielissään, ettemme olleet niin sanotusti pahoilla teillä, Jouko Jarva naurahtaa.
Parhaimmillaan Vesilahti Tenniksen jäsenmäärä oli yli sata, nykyään jäseniä on haarukassa 50–70. Seura pitää vuotuisesti alakouluikäisille minitenniskoulua, johon löytyy aina innokkaita osallistujia. Rautialan kentälle pääsee pelaamaan edullisella viiden euron tuntitaksalla, joten käyttäjäkuntaa riittää joka illalle.
– Tavoitteenamme on saada kentän käyttöastetta paremmaksi. Esimerkiksi viime vuonna lisäystä oli peräti 25 prosenttia. Kuluvan keväänkin vuorojen kysyntä näyttää virkeältä, liekö korona-aallolla osuutta asiaan. Meidän ajatus on, että kenttävuokra pidetään alhaisena, tavoitteena on vain kattaa tuloilla kulut, kertovat tennisaktiivit.
Suurissa kaupungeissa, esimerkiksi Tampereella, tenniskurssit ovat äärimmäisen suosittuja, mutta pienemmillä paikkakunnilla harrastuneisuus on vähäisempää. Laji on saamassa nuoresta Emil Ruusuvuoresta uuden valtakunnallisen vetonaulan, kun edellinen tähti Jarkko Nieminen lopetti uransa muutama vuosi sitten.
– Joukkuelajit, kuten salibandy, ovat vieneet tennikseltä harrastajia viime vuosien aikana. Mutta kyllä lajilla edelleen kysyntää on, ei tennis suinkaan ole auringonlaskun laji. Vesilahdessakin toiminta jatkuu entiseen tapaan, tervetuloa vain pelaamaan Rautialaan, vinkkaavat Ilpo Kuparinen, Jouko Jarva ja Ville Kauppila.
