Ihminen tulee nähtävästi vallan mainiosti toimeen ilman ulkomaanmatkailua, Euroviisuja ja jopa jalkapallon EM-kisoja. Se on nyt nähty.
Koronapandemian tuonnemmaksi siirtämien ja kokonaan väliin jättämien tapahtumien lista on lohduttoman pitkä aina kesän olympiakisoista sekä Narvan ja Kuokkalankosken markkinoista alkaen. Kokeillaan taas uudemman kerran ensi kesänä.
Nyt kun olemme siirtymässä kohti normaaliutta – olkoon se sitten koronaa edeltänyttä entistä normaalia tai niin sanottua uutta normaalia – mukavana havaittu ilmiö on se, että elämänpiirin rajoittamisesta huolimatta kauaksi ei ole tarvinnut kurkottaa elämän sisältöä tavoitellakseen. Moni on löytänyt onnen läheltä. Etätyöt ja -opetus ovat tuoneet perheenjäsenet lähemmäksi toisiaan. Naapureitaankin on nähnyt tavallista useammin.
Meistä on tullut myös ulkoilmaihmisiä. Keväällä ja kesän kynnyksellä luonnossa liikkuminen on löydetty uudestaan, ja lähivirkistysalueet ovat osoittautuneet nimensä veroisiksi vapaa-ajan viettopaikoiksi. Alkukesän mainio korvasienisato lienee yksinkertaisesti merkki siitä, että tavanomaista paljon useampi vain on taivaltanut metsään niitä havainnoimaan.
Tuntuu peräti oudolta, että Hakkarin lähimaastoon perustettu, suosittu A-luokan frisbeegolfrata ei sinne enää mahtuisikaan, vaan väyliä pitäisi kokonaan poistaa. Jos kiekoista on muille vaaraa, suojaksi voisi virittää vaikka verkkoja kuten golfkentillä. Jos kunta ei muuten osaa dilemmaa ratkaista, asiantuntija-apua voisi kysyä Lempääläänkin frisbeegolfradan suunnitelleelta ”Mr. Frisbeegolf” Jussi Meresmaalta.
