Sosiaalisessa mediassa sisustaminenkin on viety uudelle tasolle. Siitä on tullut keino välittää haluamaansa kuvaa itsestään muille. Kun tein muuttoa ensimmäiseen omaan kotiini, kokosin puhelimen kuvagalleriaan lukuisia erilaisia inspiraatiokuvia, selasin somea ja ahmin sisustuslehtiä.
Toinen toistaan täydellisemmät kodit internetissä tutuvat viestivän, että jopa kodin sisustuksella on meistä jotain syvällistä sanottavaa. Siksi koin jonkin verran paineita siitä, että kotini täytyisi näyttää omaltani ja myös jollain tavalla heijastaa persoonaani ja tyylitajuani.
Kodista on tullut statussymboli. Oman sisustuksen aiheuttamasta alemmuudentunteesta käytetään äärimmillään vietynä termiä kotihäpeä. Koti kuvastaa asujaansa aina jollain tavalla. On kuitenkin kuormittavaa olettaa, että sohvatyynyn päälliset kertoisivat minusta ihmisenä jotain olennaista.
Jopa pitkäikäiseksi tarkoitetussa kodin sisustuksessa trendit vaihtuvat suhteellisen tiuhaan. Samaan aikaan peräänkuulutetaan ajattomia ratkaisuja ja kannustetaan panostamaan laatukalusteisiin. Sisustustrendien perässä juokseminen ei ole kestävää eikä järkevää. Somesta löytyy aina joku, jolla on asiat muka paremmin.
Kun tähän kaikkeen vielä yhdistetään opiskelijabudjetti ja kiire saada asunto kalustettua mahdollisimman nopeasti asuttavaan kuntoon, tuloksena on suunnistus kirpputorien ja roskalavojen sijasta Ikeaan. Ajan ja budjetin rajallisuus ajavat usein vastuullisuuden ohi. Malttamaton sisustaja haluaa kaiken näyttävän täydelliseltä heti.
Joskus kannattaa kuitenkin malttaa, sillä sisustusta voi aina täydentää erilaisilla yksityiskohdilla jälkeenpäin. Tiukalla budjetilla koti saa uutta ilmettä vanhoja tavaroita tuunaamalla, ja lapsuudenkodista voi löytää aarteita. Yksi parhaista hankinnoistani on taloyhtiön roskakatoksesta löytämäni kirjahylly, joka oli jätetty sinne saa ottaa -lapulla varustettuna.
Toisinaan on myös hyvä sulkea hetkeksi silmät ja lakata vertaamasta itseään muihin. Tärkeintä on kuitenkin se, että kodissa viihtyy sen omistaja. Lopulta sisustusratkaisujeni ei tarvitse kertoa persoonastani itse asiassa mitään.
