Tänä vuonna on muisteltu sadan vuoden takaisia tapahtumia. On tehty sovintoa – pyydetty ja annettu anteeksi, vaikka viimeisetkin asianosaiset lienevät levänneet maan povessa jo vuosia. Moni on varmaan jo kyllästynyt näihin muisteluihin ja kysellyt, eikö voitaisi unohtaa menneet ja ruveta katsomaan eteenpäin? Toisaalta vuoden 1918 sodan tapahtumien muisteleminen on saattanut joskus sähköistää ilmapiirin niin, että…
Hiljaisia hetkiä
Vesilahti – Kiehtova luonnostaan…
Kirjautuneille
Vesilahden kunta täyttää 1.2.2019 150 vuotta. Vesilahti on jo aloittanut juhlavuoteen valmistautumisen siunaamalla käyttöön juhlavuoden logon ja lipun. Sopivasti saimme juhlistaa myös upouuden Lähde-kirjaston käyttöön siunaamista ja vihkimistä. Viihtyisä ja vetovoimainen Vesilahti – siinä sopivia luonnehdintoja Vesilahdesta, jossa historia ja nykyaika ovat sopivasti rinnakkain ja jopa sisäkkäin. Vesilahden kunta ja seurakunta ovat kuten pikkuveli…
Enkelin siipien havinaa
Kirjautuneille
Meille kaikille ihmisille on annettu tärkeä taito. Tätä taitoa me ihmiset käytämme eri tavoin erilaisissa hetkissä ja tilanteissa. Ikään kuin joskus otamme sen käyttöön ja joskus taas unohdamme sen monien asioiden ja kiireen alle. Olen kuitenkin monesti saanut kokea omassa elämässäni kuin toistenkin, että tämä meille jokaiselle annettu taito on hyvin tärkeä. Tarkoitan tällä taidolla…
Vapaa palvelemaan
KirjautuneilleAnna-Mari Kaskinen kuvailee runossaan linnunpoikaa kurkkimassa pesästään, ja miten mekin olemme saaneet siivet Jumalalta lentää vapaasti Hengen johtamina. ”Irti päästä, olet vapaa lähtemään /anna suuren tuulen puhaltaa! /Irti päästä, olet vapaa elämään / vapaa palvelemaan Jumalaa!” Sain äskettäin tilaisuuden päästää irti rutiineistani ja liittyä vaeltajiin Napapiirin tuntumassa. Pyhätunturin laella tai Könkäänkankaalla tulilla levähtäessä voi hengittää…
Sielunhaavoja
KirjautuneilleItseni on monesti pysäyttänyt tarina pojasta ja isästä, jossa isä havainnollistaa pojalle, kuinka toisille osoitetuista pahoista sanoista ja teoista jää aina jälki. Tarinassa isä pyytää poikaa naulaamaan puuhun naulan aina, kun hän tekee tai sanoo toiselle jotakin kurjaa. Lopulta puussa on aika paljon nauloja ja jo sen näkeminen saa pojan pyytämään anteeksi. Kun isä sitten…
Ihan ok. Ihan ok! Ihan ok?
Kirjautuneille
Kun joku kysyy sinulta, miten menee tai miten meni, milloin ”ihan ok”, on riittävän hyvä vastaus? Mitä ”ihan ok” kertoo minusta tai meidän välisestä suhteestamme? Milloin ”ihan ok!” on huippufiilis olosuhteet huomioon ottaen ja milloin suorastaan kirosanaan verrattava vastaus. Milloin ”Ihan ok?” on vastaus, joka sisältää kaiken, johon sillä hetkellä pystyy vastamaan, kun joku ei…
Särkyneen hajuvesipullon saarna
KirjautuneilleVoivatko pienet, särkyneet hajuvesipullot saarnata? Voivat, jos ne hajoavat sopivaan aikaan ja niiden puhetta pysähtyy kuuntelemaan. Itselleni kävi muutama päivä sitten näin: Seisoin kylpyhuoneessa kurkottamassa pientä muoviputkiloa hyllyltä. Ennen kuin ehdin tehdä yhtään mitään, tuubi keikahti kumoon ja tönäisi vieressä olevan parfyymipullon lattialle. Sirpaleet lensivät, ja kohta huoneeseen alkoi tulvia hurmaava hajuveden tuoksu. Kumarruin pelastamaan…
”Ei tästä maailmasta”
Evankeliumissa Johanneksen mukaan maaherra Pilauksen kysyessä Jeesukselta, onko hän juutalaisten kuningas, Jeesus vastasi: ”Minun kuninkuuteni ei ole tästä maailmasta. Jos se kuuluisi tähän maailmaan, minun mieheni olisivat taistelleet, etten joutuisi juutalaisten käsiin. Mutta minun kuninkuuteni ei ole peräisin täältä.” Mistä hän ja hänen kuninkuutensa sitten ovat peräisin? Jeesus Nasaretilainen syntyi vaatimattomasti talliin Betlehemin kaupungissa ja…
Sillanrakentajina toisillemme
On aika ikävöidä. Menetin muutama päivä sitten rakkaan koiraystäväni. Asui luonani kaksitoista vuotta. Ymmärsimme hyvin toisiamme. Monan kautta tutustuimme myös moniin ystävällisiin ihmisiin. Mona oli minulle rinnallakulkija ja sillanrakentaja. Nyt vietän sururauhaa. Hyvin huolestuttavia uutisia kuulemme tiedotusvälineistä päivittäin. Ihmiset lähtevät sotaa pakoon kotimaastaan. Mitä tavallinen pieni ihminen voi tehdä? Voimme rukoilla päättäjille viisautta ja voimaa,…
Katoamattomat aarteet
Mikä riemullinen tunne se onkaan, kun näkee kevään ensimmäisen västäräkin, puut vihertyvät ja voikukat alkavat levitellä keltaisia mattojaan. Minulle varma ja mieluisin merkki on se, kun siiliperhe ilmestyy pihapiiriin. Kuinka usein me muistamme Luojaamme näistä runsaista lahjoista kiittää. Kevät ja kesä on monenlaisten valmistumisten ja perhejuhlien aikaa. Eletään herkkiä hetkiä, kun perheen nuori valmistautuu ripille…
Hän ei enää kasvata tomaatteja
Ystävieni kesämökin puutarha oli käsittämätön. Järjestys oli mielestäni senttimetrilleen. Rikkaruohoa ei näkynyt. Siellä kasvatettiin luullakseni kaikkia vihanneksia, mitä yleensä oli mahdollista kasvattaa Suomessa. Tätä katsellessa ihastus ja ihmetys valtasi mielen, eikä tunnetta voinut unohtaa. Viime kesänä soitin heille, samalla ohimennen kysäisin, miten puutarha jaksaa. Ei meillä enää ole puutarhassa mitään kasvamassa. Tai oikeastan jotain on….
Tiellä ken vaeltaa
Vaellatko sinä tiellä? – Alkuseurakuntaa kutsuttiin nimellä Sen tien kulkijat. He olivat yhteisönsä kummajaisia, sen galilealaisen rakentajamiehen seuraajia. Sen, jonka sanottiin parantaneen sairaita, herättäneen jopa kuolleita! Hänestä odotettiin Rooman sortovallan voittajaa, Messiasta Israelille, mutta sitten hänet ristiinnaulittiin. Kuitenkin hänen seuraajiensa joukko alkoi kasvaa. Uskottiin hänen nousseen ylös haudasta, muutamat olivat hänet nähneetkin! Jo muutama vuosi…
Valonpisaroita
Valkoiset hanget peittävät vihdoinkin maan. Moni on nauttinut päästessään hiihtämään valkeille hangille ja metsän siimekseen katoaville laduille. Ehkä on niitäkin, jotka kokevat tämän ajan vain lumen kolaamisena ja suurina aurauslaskuina. Yksi on kuitenkin meille kaikille samaa – hanget tuovat valoa pimeimpään talveemme. Pimeyttä riittää pitkään ja lukuisten talvi-iltojen harmaus tarttuu helposti sieluumme. Pimeys ei ole…
Minä – vapaaehtoinen!
Meillä on itse kullakin varmasti kouluajoilta jäänyt jonkinlainen esto, kun etsitään vapaaehtoisia. Heti tulee mieleen, että ei minusta varmaankaan ole siihen ja mitä muutkin sanovat ja jos minulle nauretaan… ja kun minulla ei ole aikaa eikä tämän ikäisenä enää kannata. Meillä armeijan käyneillä on lisäksi mielessä vielä sekin, että vapaaehtoiseksi tarjoutumisesta ei yleensä seurannut mitään…
