Vesilahden 2,5 kilometrin retkiluisteluradalle tervetulleita kaikki ulkoilijat

Luonnonjäät kutsuvat retkiluistelijaa

Vesilahden vasta avatulle retkiluisteluradalle pääsee helpoiten Lammasniemen ja Koivurannan kohdilta. Rata pidetään auki niin pitkälle kevääseen kuin kelit antavat myöten.

Vesilahden vasta avatulle retkiluisteluradalle pääsee helpoiten Lammasniemen ja Koivurannan kohdilta. Rata pidetään auki niin pitkälle kevääseen kuin kelit antavat myöten.

Säiden haltijat ovat monen vuoden tauon jälkeen suosineet järven jäillä liikkujia. Lunta on riittävästi hiihtämiseen, mutta ei niin paljon, etteikö jalkaisinkin jaksaisi tarpoa. Ja mikä parasta, lumen ja jään välissä ei ole inhottavaa sohjokerrosta monen edellisen talven tapaan.  Se taas tarkoittaa, että pitkästä aikaa Vesilahdessa pääsevät retkiluistelijatkin harrastuksensa pariin.

Retkiluisteluradan hoitajan näkövinkkelistä viime päivien lyhyt suojajakso tuli kuin tilauksesta.

– Plussakelit sulattivat sopivasti isoimmat rosot jään pinnasta. Kun 28.1. ensimmäisen kerran aurasin radan, oli se saman tien valmis luisteltavaksi. Jäädyttämistä ei tarvittu, mutta siihen on toki varauduttu, jos olosuhteet muuttuvat, kertoo kunnan ammattimies Roope Kyrkkö.

Lähtöpisteinä Lammasniemi ja Koivuranta

Kahden ja puolen kilometrin mittainen retkiluistelurata sijoittuu Anttilanlahden ja Sakaselän maisemiin Vesilahden kirkonkylän edustalle. Radalle pääsee helpoiten joko Lammasniemen venelaiturin tai Koivurannan uimarannan kupeesta. Näissä pisteissä rata kulkee aivan rannan tuntumasta. Lammasniemestä lähdettäessä rata koukkaa ensin Raatosaaren itäpuolelta ja suuntaa sitten luoteeseen kohti Naulinkaria, jonka kierrettyään kääntyy kaakkoon palaten Kuuliannokan ja Koivurannan sivuitse takaisin lähtöpisteeseen.

Radan käyttö on ilmaista ja sille ovat tervetulleita myös kävelijät ja vaikkapa koiranulkoiluttajat.

– Kiinnostus on ollut yllättävän suurta, kyselyitä on tullut paljon, Lempäälästä saakka. Uskon, että tälle radalle kyllä sopivat kaikki ulkoilijat. Moottoriajoneuvot sen sijaan ovat turvallisuusriski, eli niitä ei radalle kaivata, valistaa kunnan liikunta- ja nuorisosihteeri Sari Juuti.

Jäänaskalit, kypärä ja ripaus maalaisjärkeä

Radalla liikkujan turvallisuus riippuu Juutin mukaan ennen kaikkea liikkujasta itsestään.

– Maalaisjärjen käyttö on toivottavaa. Jäänaskali ei koskaan ole turha kapine jäillä liikuttaessa ja luistelijoille myös kypärän käyttöä suositellaan kaatumisen varalta.

Veteen mulahtamisen vaaraa ei Vesilahden radalla ole, sillä jää kantaa mainiosti auraustraktorinkin. Railoja on muutama, mutta niidenkin kohdalla suurin vaara on luistimen tökkääminen ja luistelijan meno nokilleen.

Rata pidetään auki auraamalla se aina lumisateen jälkeen. Radan päivittäinen kunto selviää parhaiten pirauttamalla kunnan teknisen toimen pojille. Päivitettyä tietoa on mahdollisesti tulossa myös nettiin.

Plussakelit ja juoksutukset pehmittävät nopeasti

Ratamestari Kyrkkö muistuttaa, että kukaan ei voi tietää, miten pitkälle kevääseen rata pystytään pitämään luisteltavana.

– Säiden armoillahan tässä luonnonjäillä ollaan, eli jos pitkäksi aikaa menee kelit plussalle, niin pehmeneehän se jää. Paljon riippuu myös vesistön juoksutuksista. Ne ovat seikkoja, joihin kunta ei voi vaikuttaa.

Luistimet lainaksi kirjastosta

Mikäli ei omista retkiluistimia, on sellaiset mahdollista vuokrata kirkonkylän kirjaston liikuntavälinekirjastosta. Lainattavia teräpareja on neljät ja ne ovat hiihtomonoon kiinnitettävää mallia. Välineitä lainataan ainoastaan Vesilahden kunnan asukkaille ja laina-aika on kaksi viikkoa.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>