Kehonkoostumusmittaus ei ole pelkkää terveysintoilijoiden hifistelyä. Se voi olla kenelle tahansa kimmoke säännöllisen liikunnan aloittamiselle.

Liikuntakeskus Parkin Sari Lipposen mukaan tärkein syy mittauksella on oma terveys – ja tietysti hyvinvointi.

– Sisäelinten ympärille kertynyt rasva lisää riskiä sairastua metabolisen oireyhtymän sairauksiin, kuten sydän ja verisuonitauteihin ja 2-tyypin diabetekseen.

Viskeraalinen rasva on huomattavasti vaarallisempaa kuin muualla kehossa oleva ihonalainen rasva. Sillä ei tarkoiteta ihonalaista ”rasvamakkaraa”, vaan tiukempaa, syvemmällä vatsassa olevaa rasvaa.

– Mittaukseen tulevat ovat useimmiten urheilijoita sekä liikuntaharrastuksen aloittavia. Aloittaville kuntoilijoille kehonkoostumusmittaus kertoo, mistä tilanteesta on lähdetty liikkelle. Uuden testin voi tehdä esimerkiksi kahden kuukauden päästä, että näkee, mihin ollaan harjoittelulla päästy, Lipponen sanoo.

Sähkövirta paljastaa rasvan

Kehonkoostumusmittauksella saa selville oman lihasmassansa ja rasvamassansa suhteen. Myös aineenvaihduntaa, kehon nestepitoisuutta ja tarkempia raajakohtaisia tietoja pystyy tarkastelemaan.

Kun mittauksen tulokset ovat selvinneet, on mahdollista antaa ohjeita, mihin kenenkin kuntoilussaan kannattaa jatkossa keskittyä.

– Olennaista on myös se mitä suustaan laittaa alas: ruokavaliolla on siis hyvin tärkeä rooli lihasmassan ja rasvakudoksen kannalta, Lipponen selvittää.

Kehonkoostumusta mittaavaan laitteeseen asetutaan seisomaan paljain jaloin ja kädet asetetaan mittausantureille. Mutta miten mittaus käytännössä toimii? Antaa Sari Lipposen kertoa.

– Kehonkoostumusmittaus ei varsinaisesti mittaa rasvan määrää, vaan se perustuu sähkön vastuksen mittaamiseen kehossa. Kehonkoostumuksen absoluuttiset arvot ovat impedanssi ja paino. Muut arvot lasketaan kehoon kohdistetun sähkövirran vastuksen eli impedanssin perusteella.

– Vastus on suurin rasvakudoksessa, koska rasvakudos on kuivaa ja sisältää vain hyvin vähän vettä. Mitä enemmän on rasvakudosta sitä vähemmän kokonaispainosta on vettä.

Jos juoksee väärällä tekniikalla, saa takuulla vaivoja

Suomalaiset ovat viime aikoina innostuneet juoksusta, ja se kuulemma näkyy. Fysioterapeutilla on entistä enemmän töitä.

Lempääläläinen alaraajoihin keskittyvä fysioterapeutti Riikka Törnqvist sanoo, että juoksijoiden yleisin ongelma on se, ettei tiedetä, onko ongelmia. Usein vastaanotolle tullaan vasta, kun jalat alkavat vihoitella pahasti.

Monien kävelyssä ja juoksussa on pieniä tekniikkavirheitä, jotka pitkäkestoisessa harjoittelussa kuitenkin tuovat mukanaan vaivoja.

– Juoksu kuormittaa jalkoja kolme kertaa enemmän kuin kävely, Törnqvist muistuttaa.

Tarkoituksenani on osallistua Ideapark-juoksuun, ja treenailun alkuvaiheessa tekniikkavirheet on parasta elimoida. Niinpä kävin testauttamassa Törnqvistillä omat jalkani. Törnqvist oli esittelemässä palvelujaan Ideaparkissa Hyvinvoinnin ytimessä -tapahtumassa.

Kävi ilmi, että minulla on sama vaiva kuin yli puolella suomalaisista. Askellukseni on löysä ja nilkka kiertyy sisäänpäin, mistä seuraa linttaan astuminen. Kärsin siis lievästä ylipronaatiosta.

Tätä ongelmaa voi korjata tuetuilla juoksukengillä. Useimmiten se ei riitä, vaan tarvitaan lisäksi tukipohjalliset.

– Jalka on kehon kivijalka, joten jalkavaivat olisi hyvä ottaa tosissaan, toteaa Törnqvist.