Erkki Koivisto oli todella paneutunut kirjaani Murra onnellisuuden esteet. Kiitos siitä. Haluan kuitenkin kommentoida muutamaa kohtaa ja samalla kertoa lukijoille jotakin kirjailijan asemasta ja kirjoittamisen prosessista. Olen kirjoittanut kymmenelle kustantajalle, joiden joukossa on ollut volyymiltään sekä suuria että pieniä kustantajia. Mitä suurempi kustantaja, sitä vähemmän voi puuttua esimerkiksi kirjan kanteen tai nimeen. Pienten kanssa voi neuvotella ja saada muutoksiakin aikaan. Nyt puhun niistä kirjoittajista, jotka eivät esiinny bestseller-listoilla. Tämän kirjan kustantaja Minerva ei ole ihan pieni, mutta ei suurimpien joukossa. Kirja lähti liikkeelle kustantajan aloitteesta. Aivan viime metreille saakka kirjan nimenä oli yksinkertaisesti Onnellisuuden esteet. Ajattelen, että se olisi ollut kirjan nimenä hiukan osuvampi, mutta kustantaja halusi nykyisen nimen. Ei sekään pahalta tuntunut.
Ennen kuin aloin kirjoittaa, pohdimme niitä teemoja, joita kirjassa ainakin pitäisi olla mukana. Useita lukujen otsakkeita syntyi jo aivan ensimmäisessä palaverissa, joka oli runsas vuosi sitten. Sitten vain kirjoittamaan. Ensimmäisessa versiossa oli jo noin 75 % siitä, mikä lopulta tuli mukaan. Kustannustoimittajani oli erittäin taitava ja osasi osoittaa juuri sen, mikä on tärkeintä: mitä on syytä poistaa ja mitä olisi hyvä kirjoittaa lisää. Oman sydänverellä kirjoitetun tekstin poistaminen oli ensimmäisissä kirjahankkeissa vaikeata, mutta nyt se tuntuu luonnolliselta. Kirjoitin toimittajan toivomusten mukaan runsaasti uutta tekstiä. Yhteistyö toimi hyvin. Kun olimme tyytyväisiä sisältöön, alkoi kirjoitusasun korjailu. Se teettää paljon työtä. Tarkistuksia tarkistusten jälkeen. Tuntuu että teksti ei tule koskaan valmiiksi. Myös siinä taitava kustannustoimittaja pystyy paljon auttamaan.
On oikeastaan huvittavaa, että se mitä vielä aivan loppuvaiheessa muuttelimme, tulee esiin Erkki Koiviston arviossa. Ihan viime vaiheessa joitakin lukujen otsakkeita muutettiin. Niistä käytiin hyvässä hengessä pientä väittelyä. Mikä kuvaisi luvun sisältöä parhaiten? Onko se kaikentietäjä vai moraalinen ylivoima, jota itse käytin? Termistä sairaalloinen kilpailu en pitänyt ja pyysin sen poistettavaksi. Siellä se kuitenkin on. Saattaa olla minunkin lipsahdukseni. Minusta tuhoava kilpailu on parempi. Mutta pisteet menevät tästä kriitikolle eikä kirjoittajalle, joka kuitenkin on tekstistä vastuussa.
Tämä varmasti vaikuttaa selittelyltä, mutta lukijoiden on hyvä tietää, millainen tämä prosessi on. Moni kirjoittaja voisi kuvata paljon hankalampia prosesseja. Minullakin on niitä jokunen ollut. Tämän kirjan tekeminen sujui harvinaisen hyvin. Mutta kirjan nimi! Se on aina pähkinä. Kumpi myy paremmin, Onnellisuuden esteet vaiko Murra onnellisuuden esteet? Kirjoittaja on helppo saada vakuuttumaan siitä, että kyllä tämä uusi otsake myy paremmin. Jos eivät kirjat myy, siihen loppuu sekä kustantaminen että kirjoittaminen.
Markku Ojanen
