Koulu on nykynuoren näkökulmasta varsin askeettinen ympäristö. Internetin aikakaudella syntyneet ja kasvaneet diginatiivit ovat tottuneet valtavaan ärsykemäärään. He ovat ympäri vuorokauden verkkoyhteydessä. Heille teknologia yksi ruuminjäsen muiden joukossa, laitteesta riippumatta.
Luokkahuoneessa tilanne on toinen. Opettaja puhuu edessä, ja oppilaat istuvat riveihin asetetuilla pulpeteilla aloillaan ja kuuntelevat. Työskentelyväineinä toimivat lähinnä kynä ja kumi. Nuorille luontaisin toimintaympäristö voisi olla joku aivan muu.
Koulu ei ole pysynyt kehityksen kyydissä, koska oppilaita ei ole kuunneltu. On vain runtattu eteenpäin samalla vanhalla kaavalla.
Lempäälässä on kuitenkin lähdetty liikkeelle toisesta kulmasta. Silta tulevaisuuten -visioon kytkeytyvä Tulevaisuuden koulukylä -hanke ponnistaa yhteistyöstä ja eri osapuolien kuuntelemisesta.
Uutta koulukeskusta on alettu ideoida kuuntelemalla oppilaita. Eikä pelkästään kuuntelemalla, vaan myös osallistamalla, kun Hakkarin koulun kuvaamataidon tunneilla visioidaan uudenlaista oppimisympäristöä arkkitehti Eero Lundénin johdolla. Tähän mennessä kokeilu vaikuttaa varsin lupaavalta.
