Viimeistään tässä vaiheessa olen varma siitä.
Puolimaratonille lähteminen oli älytön idea. Ainakin, jos takana on pari kuukautta melko epäsäännöllistä lönkyttelyä, niin kuin on asian laita minun tapauksessani.
Juoksu on kyllä kulkenut ihan hyvin, ei siinä mitään. Pisin rykäisyni tähän mennessä on 15 kilometriä, joten voi olla, että täydellinen stoppi iskee siinä 16 kilsan tienoilla. No, onhan niitä kymmenen kilometrin lenkkejä takana muutama, ja eniten on tullut tahkottua sellaista seitsemän-kahdeksan kilometrin junnausta.
Edellisviikolla sitten penikat alkoivat kiusoitella, ja olen joutunut vähentämään juoksukilsoja pakon sanelemana. Mutta ei siitä sen enempää, valitusta ei jaksa kuunnella kukaan. Puolikas runnotaan maaliin asti. Saletisti. Vaikka olisin sitten rullatuolissa seuraavan viikon.
Tätä tekstiä näpytellessä h-hetkeen on aikaa suurin piirtein neljä päivää. Tässä vaiheessa ei treenaaminen enää auta. Nyt tankataan hiilihydraatteja ja venytellään.
Kisatilanne tietysti antaa ihan uudenlaista virtaa. Ja varsinkin, kun Ideapark-juoksu näyttää vetävän hyvin juoksukansaa puoleensa. Viimeisimpien tietojen mukaan osallistujia olisi jo tätä kirjoittaessa 800, joten melkoisessa tungoksessa saa ainakin osan matkasta juosta. Forecan mukaan ilma olisi kisapäivänä mukavat 15 astetta lämpöisen puolella. Mikä siinä sitten hölkätessä.
Ensi viikon torstain lehdessä sitten raporttia siitä, miten kävi.
