Huhtikuun 25. päivänä eduskuntatalon portailla puhallettiin saippuakuplia. Kyseessä oli Isät lasten asialla ry:n järjestämä Kansainvälinen lapsen vieraannuttamispäivän tilaisuus. Ilmassa leijuvat saippuakuplat symboloivat lapsen ja vanhemman suhteen särkyvyyttä.
Avio- tai avoeron jälkeen on hyvin tyypillistä, että vanhempien välillä on vihaa ja katkeruutta, ja se heijastuu lapsiin riitojen ja kiusaamisen kautta. Yllättävän monessa tapauksessa erolapsia käytetään kuitenkin pelinappuloina vielä vuosienkin päästä. Tällöin kyseessä voi olla vieraannuttaminen, jossa toista vanhempaa mustamaalataan lapsille, ja lasten tapaamisia etävanhemman kanssa koetetaan estää. Manipulointi on helppoa erityisesti persoonallisuushäiriöisille ihmisille, jotka usein uskovat omiin valheisiinsa. Näissä tilanteissa lasten asiaa hoitavien tahojen on välillä vaikea tietää kuka puhuu totta ja kuka valehtelee.
Ikävä kyllä suuressa osassa tapauksista vieraannuttajia ovat äidit, jotka tuntuvat saavan helpommin tukea yhteiskunnalta, vaikka vieraannuttaminen olisi ilmeistä. Samankaltainen tarina toistuu useissa Isät lasten asialla -yhdistyksen Facebook-sivuilla julkaistuissa jäsenten kirjoittamissa kokemuksissa siitä, kuinka heidät on syösty pois lastensa elämästä. Jotkut ovat ratkaisseet asian luovuttamalla tai odottavat, että lapsi kasvaa täysi-ikäiseksi. Toiset upottavat omaisuuden käräjätaisteluihin saadakseen tavata lapsiaan edes joskus ja todistaakseen, etteivät ole väkivaltaisia vaikka ex-puoliso niin väittääkin.
Richard A. Warshak on kirjoittanut kirjan Eromyrkky – kuinka suojella lasta avioerotilanteessa, jossa hän antaa monia käytännön ohjeita vieraannuttamisesta kärsivälle vanhemmalle. Lapsen kannalta on hyvä, ettei vanhempi luovuta helposti, vaan tekee kaikkensa säilyttääkseen yhteyden häneen. Mutta jossakin vaiheessa, kun kaikki keinot on käytetty, on ainoa järkevä teko päästää irti tai ainakin lykätä yhteydenottoja lapseen.
En voi kuvitella montaa raastavampaa asiaa kuin se, että ihminen joutuu toisen ihmisen katkeruuden tai narsistisen toiminnan takia jättämään yhteydenpidon lapsiinsa, vaikka näkee lastensa kärsivän. Tyhjä koti ja tieto siitä, että lapset vieraantuvat, voivat viedä ihmisen äärimmäisiin tekoihin. Toivottavasti tällaisessa tilanteessa olevat ihmiset saavat kaiken tuen läheisiltään ja hakevat apua ennen kuin on myöhäistä.
Henna Ikävalko
