Vesilahden kunta on jälleen kerran laatinut talouden tervehdyttämisohjelman. Enemmistö valtuustosta hyväksyi ehdotukset, joskin mielestäni kunnanhallituksen ehdotus oli liian varovainen ja auttaa tuskaan vain hetkellisesti.
Perusta ohjelmalle muodostuu ilmeisesti vuoden 2013 talousarvion karsinnasta. Pienistä puroista sieltä täältä, lähinnä koulutoimesta, kertyy vajaan 400 000 euron potti. Kun otetaan huomioon selvitys- ja kehityshankkeet vuosille 2014–16, samalla aikajanalle hyväksytyt talousarvioraamit sekä kunnanjohtajan lisäehdotukset, niin pääpaino talouden tasapainottamiseen näyttää jäävän pelkkien veronkorotusten varaan. Äyrin nostolla saadaan vuosittain 650 000 euroa ja kiinteistöveroista noin 160 000 euroa.
Riittävätkö nämä korotukset kattamaan pysyvästi seuraavien vuosien miljoonaluokan alijäämät ylijäämäisiksi. Taseeseen kertyneet ylijäämät on syöty vuoden 2014 lopussa. Toivossa on hyvä elää, vaikka monissa kohdissa jää avoimia kysymyksiä, toteutuvatko ne tai voidaanko ne toteuttaa.
Onnistuuko toimintatuottojen nosto 200 000 eurolla ja toteutuuko verotulojen arvoitu kahden prosentin kasvu vuoden 2013 luvusta? Missä määrin kyetään ja pystytään hillitsemään kuluja käyttötalousmenoissa? Toivottavasti työttömyys pysyy edelleen alle kahdeksassa prosentissa. Silloin voidaan sanoa, että toivoa on. Näitä on tehty ennenkin, mutta tervehtyminen on ollut hetkellistä, ei pysyvää.
Täältä lattiatasolta asiaa tarkasteltuna varmimmin tällä hetkellä Vesilahden kunnan taloutta em. toimenpiteiden lisäksi keventää lama. Väestökasvu viime vuonna oli vain muutama henkilö ja on toivottavasti sitä vielä pari, kolme vuotta eteenpäin. Tämä tilanne helpottaa investointipaineita ja helpottaa velkarasitusta, mikä on tällä hetkellä lähes neljä tuloveroprosenttia. Investoinneista aiheutunut velkaantuminen ja valtionapujen pienentyminen on ollutkin Vesilahden talouden suurimpia uhkakuvia.
Mitä nopeammin lama väistyy ja sen mukana talous, muuttoliike ja uusrakentaminen lisääntyy, nyt kaavaillut tervehdyttämisohjelmat ovat pelkkiä menneen talven lumia. Nämä ohjelmat eivät toteudu. Valtuuston hyväksymien yksityisten ja kunnan omien kaavojen tonttien myynti alkaa purra. Seurauksena on taas hallitsematon väestönkasvu ja uusi investointikierre ja sitä myöten velkaantuminen. Kirjaston ja Ylämäen koulun laajennus väijyvät jo uhkaavasti nurkan takana.
Tarvittaisiin järeämpiä keinoja talouden tasapainottamiseen, mutta niitä on ilmeisesti poliittisesti vaikea toteuttaa.
Valtuustossa viitattiinkin erääseen tällaiseen keinoon, kun ehdotettiin kunnan työntekijöiden toimenkuvien ja organisaation lähempää tarkastelua nimenomaan tuottavuuden näkökulmasta. Vuosien kokemuksella tiedän, että asiaan olisi syytä lähemmin perehtyä ja varsinkin kunnan talouden kannalta. Kuten tiedetään, palkka- ja eläkemaksut ovat melko suuri menoerä missä taloudessa tahansa. Joka tapauksessa kunnan tulevaisuuden näkymät eivät korjaannu kouluruokailusta johtuvilla säästöillä eikä edes Onkemäen koulun lakkauttamisella ja mahdollisella myynnillä.
Jokainen varmaan ymmärtää, että taloudessa, varsinkin vaikeina aikoina, pitää laittaa suu säkkiä myöten ja menot sen mukaan, mitkä tulot on. Kunnanjohtaja totesikin aivan oikein:” Ellei näitä nyt hyväksytä, niin jotkut muut tekevät sen meidän puolestamme”.
Uhka tähän on kyllä todellinen. Jos luullaan, että tämä tervehdyttämisohjelma turvaisi Vesilahden itsenäisenä säilymisen, se tarvitsee tuekseen kyllä vankempia rakenteellisia ratkaisuja.
Heikki Eronen
vm-35
