Rämsöön kesäteatterin lavalta löytää tänä kesänä kaikille tutun ihanan prinsessa Ruususen hoveineen. Prinsessa Ruusunen -esitystä alettiin valmistella jo helmikuulla ja maaliskuusta asti näyttelijät ovat olleet tietoisia rooleistaan. Ensimmäistä nimirooliaan näyttelevä Iida Ollinpoika, 15, on ollut mukana kesäteatteriesityksissä jo viisivuotiaasta asti.
– Vihjasin heti alussa ohjaaja Rami Saarijärvelle selkeästi kiinnostukseni Ruususen rooliin, hymyilee Ollinpoika.
Kesänvietto teatterin merkeissä jaksaa innostaa vuodesta toiseen, koska teatterilla on mukavaa ja hän tykkää esiintymisestä.
Myös Pahattaren roolin esittäjä Iina Ruutiainen, 19, on nuoresta iästään huolimatta ollut teatteritoiminnassa mukana jo vuosikymmenen.
Hän sai, kuten monet muutkin Rämsöössä, teatterikärpäsen pureman perhepiiristä. Sekä äiti että pikkusisko ovat mukana tämänkin vuotisessa esityksessä. Ruutiainen suunnittelee roolinsa ohessa myös esityksen maskeeraukset. Lavalla olemista hän kuvailee rentouttavaksi, ja siksi se sopiikin hänen mukaansa mainiosti kesäloman harrastukseksi.
– Lavalla saa hypätä johonkin muuhun maailmaan mukaan ja esityksen jälkeen jää aina hyvä fiilis.
Kolmen teatterin yhteistyön tulos
Rämsöön kesäteatterin lavalle kipuaa 17 näyttelijää, 21 henkinen bändi ja taustalla häärää joka näytöksessä 15 talkoolaista. Ohjaajaa lukuunottamatta täysin vapaaehtoisvoimin toteutettava esitys on tehty yhteistyössä Teatteri Kurjen ja Vammalan teatterin kanssa.
Tuottaja Mari Ollinpoika kertoo esityksen olevan perinteinen prinsessasatu.
– Pahatar on todella paha, Ruusunen on todella ihana, kuningaspari tuo hovikomeutta ja musiikki luo tunnelmaa, hän maalailee.
Roolisuorituksia nähdään niin seitsemänvuotiaalta kuin noin seitsemänkymmentävuotiaalta, mutta isoissa rooleissa esiintyy tänäkin vuonna paljon nuorisoa.
– Tämä on ainutlaatuinen harrastusmahdollisuus, koska nuoretkin saavat kunnolla rooleja, eikä vain mitä aikuisilta jää, Mari Ollinpoika kiittelee.
Näytteleminen on joukkuelaji
Iida Ollinpoika ja Iina Ruutiainen kertovat, ettei esitys jännitä heitä vielä.
– Vasta ensi-illassa, tietää Ruutiainen.
Tiivis, yhteenhioutunut porukka tuo turvaa näyttelijöille. Lapsesta asti mukana olleet oppivat vanhempia katsomalla kesäteatterin tavoille ja hiljaksiin kasvavat itsekin rooleihin.
– Näytteleminen on vahvasti tiimityötä ja joukkuelaji. Jokaisen tulee olla sata lasissa, Mari Ollinpoika summaa.
