Kun me painamme illalla päämme tyynyyn alkavat toiset vasta valmistautumaan töihinlähtöön. Lempäälän ja Vesilahden yötyöläiset kuljettavat yön kulkijoita, hoitavat sairaita, valvovat järjestystä ja hoitavat raideliikennettä. Keitä he ovat?
Taksikuskin yössä sattuu ja tapahtuu
Lempäälän keskusta on hiljainen maanantain myöhäisillassa. Aseman vierestä löytyy yksinäinen yötyöläinen, taksinkuljettaja Janne Salonen. Salonen on ajanut taksia jo vuodesta 1985, mutta ei kokopäivätoimisesti. Yritteliäs mies tekee parhaimmillaan neljää työtä hierojasta metsähommmiin. Taksia hän ajaa useimmiten öisin.
– Taksiautoilijat pitävät enemmän päivätöistä, hän muotoilee syyksi. Isännät ajavat siis päivisin ja rengit öisin.
Yötyöläisen päivärytmi vaatii opettelua, eikä se opettelusta huolimatta onnistu kaikilta. Saloselta valvominen sujuu nykyään rutiinilla.
– Viikossa on kolme tai neljä yövuoroa. Kahvia kuluu nykyään vähemmän, mutta tupakkia menee.
Ongelmiin ja vaaratilanteisiin Salonen ei ole koskaan taksia ajaessaan joutunut. Taksinkuljettajana toimiminen vaatii hänen mukaansa pelisilmää ja toisinaan kuljettaja toimii yhtä aikaa niin psykologina, lääkärinä kuin sielunhoitajana.
Yötyö sopii Salosen mukaan parhaiten poikamiehille ja huonoiten pienten lasten vanhemmille.
– Oma avovaimoni on onneksi ymmärtäväinen.
Taksinkuljettajan päivät, eivätkä varsinkaan yöt, ole koskaan samanlaisia.
– Koskaan ei tiedä kuka tulee kyytiin seuraavaksi, Salonen naureskelee.
Juttuja erikoisista asiakkaista ja kyytitoiveista riittäisi, mutta ne eivät hänen mukaansa ole julkaisukelvollisia.
– Sanotaan nyt vaikka näin, että nykyään ei enää lähdetä Kuopiosta ostamaan kalakukkoa tai lappiin katsomaan napapiiriä.
– Legendat taksikyydeistä saattavat pitää paikkaansa, hän lisää hymyillen.
Veturinkuljettaja näkee öisen luonnon kauneuden
Vesilahtelainen Raimo Pitkäkoski on toiminut VR:n veturinkuljettajana yli kolmenkymmenen vuoden ajan. Yötyötä hän on tehnyt yhtä kauan.
– Kyllä yötyö on vuosi vuodelta vaikeampaa, Pitkäkoski huokaa.
– Aluksi öisin oli helpompi valvoa, eikä tarvinnut välttämättä nukkua ennakkoon. Nykyisin se ei enää onnistu, hän jatkaa.
Veturinkuljettajan työ on hänen mukaansa kaikkein raskainta, kun pitää istua veturissa yksin yöllä ja katsoa ratapöllien vilinää silmissä. Työssä näkee kuitenkin ratapöllien lisäksi myös paljon muuta, kuten revontulia, kuutamoita, auringonlaskuja ja- nousuja.
Pitkäkoski siirtyi tänä keväänä linjatyöstä Tampereen asemalle paikallistyöhön. Hän siirtelee kolmessa vuorossa vetureita ja vaunuja sekä valmistelee junia lähtökuntoon. Nykyisin yövuoroja osuu viikkoon yksi tai kaksi. Aiemmin linjatyötä tehdessään lähes kaikki hänen vuoronsa olivat yötyötä joko alusta, lopusta tai keskeltä.
– Epäsäännöllisessä työssä on se hyvä puoli, että päivisin ehtii hoitaa asioita. Toisaalta harrastukset kärsivät, pohtii Pitkäkoski.
Myös perhe-elämään yötyö voi vaikuttaa negatiivisesti, kun perhe joutuu kulkemaan sukkasillaan yötyöläisen nukkuessa varastoon tai univelkojaan pois.
Pitkäkosken mukaan yöllä hereillä pysymisen helppous tai vaikeus on suoraan verrannollinen siihen, kuinka paljon on saanut nukuttua etukäteen. Välillä hereillä pysyy paremmin, kun taas toisinaan se on aivan toivotonta. Päivien pidentyessä ja valoisien kesäöiden myötä valvominen kuitenkin helpottuu.
– Tuskin yötyö kenellekään hyväksi on, mutta siitä huolimatta en vaihtaisi työtäni päivätyöhön. Siinä on omat hetkensä, hän tuuumaa.
– Oikeastaan ainut hyvä puoli yötyössä on se, kun menee kotiin nukkumaan ja näkee ihmisten menevän töihin, Pitkäkoski lisää virnistäen.