Olen seurannut vastarannalta Maakalan alueen rakentumista ja katsellut entisen maatilakeskuksen päärakennuksen joutumista uusien rakennusten puristukseen. Vanha päärakennus on asemakaavalla suojeltavaksi määrätty rakennus, jota lähietäisyydeltä ympäröivät rakenteilla olevat kerrostalot ja rannan puolelle nouseva pientalo.
Rakennussuojelu on, tai sen ainakin pitäisi olla, rakennetun ympäristön suojelua, jonka päämäärä on kulttuurihistoriallisten rakennusten ja alueellisten kokonaisuuksien suojeleminen. Maakalan kohdalla alueen kokonaisuus on erityisesti vesistöstä päin katsottuna unohdettu. Maalta päin katsottuna tilanne ei onneksi ole niin paha.
Mielestäni alueella olisi päästy nykyistä parempaan tulokseen kahdellakin tavalla, joko estämällä rakentaminen näin lähelle vanhaa päärakennusta tai luopumalla suojelusta ja toteuttamalla uudisrakentaminen hyvällä suunnittelulla. Yleensäkin rakennusten suojelussa kannattaisi nykyistä enemmän priorisoida ja kiinnittää enemmän huomiota laatuun kuin määrään eli suojella harvemmin mutta laadukkaammin.
Olen myös ihmetellyt, eivätkö ikivanhat perinteet ole vähintään yhtä tärkeitä, joskus ehkä vieläkin tärkeämpiä, suojeltavia kuin rakennukset. Ajankohtainen esimerkki tästä on pyrkimys eduskunta- ja kansalaisaloitteilla muuttaa avioliitto naisen ja miehen välisestä liitosta myös samaa sukupuolta olevien liitoksi.
Minulla ei ole mitään sitä vastaan että samaa sukupuolta olevat haluavat muodostaa liiton keskenään, mutta avioliitoksi sitä ei pidä kutsua eikä siihen sekoittaa. Pidän satojen – jopa tuhansien – vuosien perinteiden suojelua monesti tärkeämpänä kuin rakennusten suojelua.
Raimo Sirén, kunnallisneuvos
