Käyttövoimaa: Seurakunnan idea ei ole ylläpitää kaunista, kulttuurihistoriallista kirkkorakennusta

Wesilahti-Seura keräsi kirkon remonttiin yli 23 000 euroa

Kirkkoherra Harri Henttinen ja Wesilahti-Seuran puheenjohtaja Maria Forsman sanovat, että kaikkien julkisivuremonttiin lahjoittaneiden nimet laitetaan syksyllä julkistettavaan muistolaattaan.

Kirkkoherra Harri Henttinen ja Wesilahti-Seuran puheenjohtaja Maria Forsman sanovat, että kaikkien julkisivuremonttiin lahjoittaneiden nimet laitetaan syksyllä julkistettavaan muistolaattaan.

Vesilahdella viime vuonna toteutettu rahankeräys kotikirkon julkisivuremontin hyväksi tuotti 23 507,97 euroa. Wesilahti-Seuran järjestämän keräyksen tuotto on seuran puheenjohtajan Maria Forsmanin ja Vesilahden kirkkoherran Harri Henttisen mukaan kunnioitettava.

Viime syksynä valmistuneen kirkon remontin kustannukset olivat 702 680 euroa. Wesilahti-Seuran keräystuoton lisäksi seurakunta sai kirkkohallitukselta remonttiin 60 000 euroa.

– Useimmilla keräykseen osallistuneilla lahjoittajilla on jokin side Vesilahteen. Suurimalle osalle heistä kotikirkko on osa heidän henkilöhistoriaansa ja yksi heidän elämänsä kiinnekohdista, Harri Henttinen tulkitsee vesilahtelaisten osallistumisintoa keräykseen.

Hänen mukaansa kotikirkolla on ihmisille suuri merkitys. Se on paikka, jonne voi aina tulla.

– Näin kesällä sen huomaa, kun tänne tulee ihmisiä katselemaan tuttuja paikkoja. Tulijat ovat iloisia etenkin siitä, että Vesilahti on säilyttänyt maalaismaisemansa. Kirkon alue on kulttuurimaisemaa, joka ei koskaan muutu.

Konsertteja ja kierroksia

Wesilahti-Seura kartutti remonttirahastoa pankkisiirtokeräyksen lisäksi muun muassa järjestämällä konsertteja kirkossa ja pappilassa sekä Vesilahti-kierroksen.

– Paikkakunnan musiikki- ja muita kulttuuri-ihmisiä ei tarvinnut käskeä, vaan he halusivat pyytämättä ja ilmaiseksi esiintyä tilaisuuksissa, joihin oli vapaaehtoinen pääsymaksu, Maria Forsman sanoo.

Vesilahdelta löytyy kirkkoherran mielestä edelleen sitä samaa yhteishenkeä, joka vallitsi silloin, kun kirkkoa 1800-luvun alussa rakennettiin. Paikkakunnan maanomistajat lahjoittivat tuolloin pyhättöä varten puutavaran ja kyläläiset rakensivat kirkon talkoilla.

– Julkisivuremonttia ei voitu tehdä talkoilla, sillä museovirasto edellytti kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen korjaajiksi ammatti-ihmisiä.

Seurakunnalle tarkan euron ajat

Kirkon julkisivuremonttiin ei tarvittu lainarahaa. Kirkkoherra Harri Henttinen toteaa, että remontti nieli kaikki seurakunnan tileillä olleet varat.

– Nyt elämme kädestä suuhun. Testamenttivarojakaan emme voi käyttää muuhun, kuin mihin ne on testamentissa osoitettu. Uskon kuitenkin, että seurakuntamme selviää, sillä tiukkaan talouskuriin on totuttu jo aiemminkin ja näin saimme viime vuodelta ylijäämäisen tilinpäätöksen.

– Seurakunnan taloudelliseen hyvinvointiin vaikuttaa hyvin paljon seurakuntalaisten taloudellinen tilanne. Verotulojen kehityssuunnan tulemme näkemään parin vuoden viiveellä, joten se on vielä arvoitus, Harri Henttinen summaa.

Seurakunnan olemassa olon idea ei Henttisen mukaan ole ylläpitää kauniita, kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Tärkeintä on se, mitä rakennuksissa tapahtuu ja mitä seurakuntalaiset yhdessä tekevät.

– Esimerkiksi pappila on jo kovassa käytössä. Siellä toteutuu seurakunnan idea pienissä piireissä ja perhe- ja lapsityön tapahtumissa. Siellä on kotoinen fiilis. Samanlaista toivon kauniiseen kirkkoomme.

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?