Iisalmesta helteessä autoillut Atik Ismail rantautui keskiviikkona 5. kesäkuuta Lempäälään Sääksjärven kentän parkkipaikalle. Nopeasti mies laittoi futisvermeet päälle eli nappikset jalkaan, verkkatakin päälle ja miehen tyyliin kuuluvan huivin päähänsä. Sen jälkeen hän oli valmis kohtaamaan innokkaita lempääläisiä futisjunnuja.
Varsinaisesti Ismail oli avaamassa Loiskeen ja LeKi-futiksen yhteisen taitokoulun kesää, mutta samalla keikalla saivat myös Loiskeen jalkapallokoululaiset tervehdykset takavuosien tähdeltä.
– Lempäälään on aina ollut kiva tulla, täällä on vallalla sellainen vanhan ajan kiva henki, kiitteli Ismail, joka on useampana vuotena vieraillut lähinnä Loiskeen tapahtumissa kutsuttuna vieraana. Leipätyökseen Ismail nykyään touhuaa iisalmelaisen PK-37:n juniorien kanssa.
Mutta, mikä Atik Ismail on miehiään? 56-vuotiasta turkkilaisjuuret omaavaa Atikia voidaan hyvin perusteluin pitää kautta aikojen top 10-kärkeen kuuluvana suomalaispelaajana, joka pelasi Suomen pääsarjassa 201 ottelua ja teki niissä 113 maalia. A-maajoukkueessa saldo oli 26 ottelua ja seitsemän maalia.
Ammattilaisena hän pelasi muun muassa Belgiassa, Turkissa ja Ruotsissa. Pelaaja-aikanaan hän tuli tutuksi erittäin värikkäistä tempauksistaan sekä viheriöllä että kenttien ulkopuolella. Peliuran jälkeen Ismail on ollut vaihtelevalla menestyksellä mukana useamman seuran valmennuksessa.
Myös politiikkaan hän on osallistunut, muun muassa kahdesti pyrkinyt EU-parlamenttiin. Pisteenä iin päällä on mainittava Ismailin laaja kirjallinen tuotanto, joka kattaa muutamia kirjoja sekä lukuisia kolumneja eri julkaisuihin.
Vaikka miehellä on huikea ura jalkapallon huipulla, tällä erää Ismailin suurin kiinnostus kohdistuu lajin sosiaaliseen puoleen.
– 12 – 14-vuotiaissa lopettaneiden määrä on suuri. Aivan liian suuri. Meidän ohjaajien pitäisi miettiä, miksi näin käy, avaa Ismail mietintönsä akuutista ja arastakin asiasta ja vastaa itse omaan kysymykseensä.
– Minun ajatukseni on, että vetäjien pitäisi ohjata vähemmän ja antaa lasten luovuudelle tilaa. Kannustus ja kehut ovat tärkeitä. Kukaan ei halua olla se, joka aina mokaa ja jonka mokaamisesta aina ääneen ilmoitetaan.
– Aivan liikaa rääytään. Valmentaja rääkyy vaihtopenkillä ja 20 vanhempaa rääkyy katsomossa. Ei ihme, että kaikkien kantti ei sitä kestä, lataa Ismail miettimisen arvoista tekstiä.
Toinen asia, johon konkari haluaa kiinnittää huomiota, on lasten aivan liian pieni liikkumisen määrä.
– Joukkueella on kolmet treenit viikossa, joiden kesto on puolitoista tuntia. Todellisuudessa nykysysteemeillä niissäkin tehokasta liikkumisaikaa tulee maksimissaan tunti per kerta eli kolme tuntia viikkoon. Loppuaika sitten istutaan kännykän tai tietsikan ääressä. Ei ihme, että jalkapallokentillä nähdään rapakuntoisia ja jopa ylipainoisia lapsia.
– Hikoileminen ei ole pahasta. Omaehtoiset höntsyt ovat parhaita, pihapelit kunniaan, teesittää Ismail ja jatkaa Lempäälä-visiittiään kentällä junnujen kanssa.
Loiskeen ja LeKi-futiksen ensimmäisessä yhteisessä taitokoulussa on mukana kolmisenkymmentä 2002 – 04 syntynyttä junnua eli sellaisia, jotka omien harkkojen lisäksi itse haluavat saada lisäohjausta. Mukana on myös Tampereen Ilves, josta tulee valmentajia muutamiin taitokoulutapaamisiin, joita on suunniteltu olevan yhteensä 12 kappaletta.
