Vesilahden Kaakilanniemessä on mökkipiha, jossa tulijaa vastaan kömpii karhuja.
Mökin isäntä Aaro Puputti on sinut mesikämmenten kanssa. Pihan kurjetkaan eivät otsoista piittaa. Karhut eivät vaienna myöskään rantapuissa konsertoiva lintuja. Outoa sopusointua.
Pihan tunnelmalle on selitys. Karhut ja kurjet eivät ole aitoja, vaan Aaro Puputti on itse veistänyt karhut moottorisahalla ja kurjet ovat kuoriutuneet betonimunista.
Inspiraatio Narvan markkinoilta
Monivuotinen oleilu Vesilahden maisemissa on tehnyt tehtävänsä, sillä Puputit ovat löytäneet tiensä muun muassa Narvan markkinoille ja moniin muihin seudun kesätapahtumiin.
– Narvan markkinoilla oli yhtenä kesänä kaveri, joka teki mottoorisahalla muun muassa karhuja ja huuhkajia. Innostuin kokeilemaan itsekin. Enhän minä samanlaiseen suoritukseen markkinamiehen kanssa yltänyt, mutta työ on tekijäänsä neuvonut.
Ensimmäisenä puputin mökkipihassa nousi jaloilleen karhu ja terassilla odotti nalleäiti pentujensa kanssa. Puu muotoutuu Aaro Puputin käsittelyssä mieluiten karhuksi, sillä karhun pyöreät muodot on helppo moottorisahallakin löytää.
– Riippuu pikkasen millaisen pöllin saa. Lopputulos muotoutuu vähitellen.
Aaro Puputti kunnioittaa mökkikuntaansa niin paljon, että on valanut betonista Vesilahden vaakunalinnun kesäpaikkansa pihaan. Kotikurjilla on lähistöllä seuraa, sillä ainakin yksi kurkipariskunta pitää Kaakilanniemeä etappinaan.
Saamatonta puuhaa
Puputti viihtyy lähes vesirajassa olevassa pihakeinussaan. Hän tarkkailee säännöllisesti Pyhäjärveä. Usein kauempana lipuu vene, joka vaihtaa paikkaa kalaparvien liikkeiden mukaan.
Puputti ei ole kalamiehiä.
– Kalastaminen on sellaista arkaa ja saamatonta puuhaa. Kalat saa helpommin kaupan kalatiskistä.
Mikä järven rannassa sitten kiehtoo? Puputilla ja hänen vaimollaan oli parikymmentä vuotta sitten mökkipaikan hankkimisen suhteen yksi ehto: kesäpaikan pitää olla järven tuntumassa. Kalat saavat lymytä kaikessa rauhassa omissa oloissaan. Vesi on Puputeille silmänilo ja mielenvirkistäjä.
Lintujen lähes tauoton konsertti hivelee Puputin korvia. Hän on oppinut ymmärtämään siivekkäiden metkuja, mutta yhtä asiaa hän ihmettelee.
– Miksi koko parvi yhtä äkkiä kesken rantatouhujensa tekee pikapyrähdyksen pois ja palaa samantien takaisin. Mistä niitä fiiraa?
Tähän voisi paikallinen luonnontarkkailija antaa vastauksen vaikka tämän lehden sivuilla.
Välittämisen meininki
Juhannus ei kovin paljoa poikkea Puputtien mökkiarjesta. Aattona pariskunta lämmittää saunan hyvissä ajoin päivällä. Sen jälkeen on ruokailu rantamajassa ja loppuilta menee maisemaa ihaillessa.
Tamperelaisesta Aaro Puputista on tullut vesilahtelaisuuden ystävä. Hän antaa arvoa paikkakunnan yhteisöllisyydelle ja etenkin sille, että ihmisistä oikeasti välitetään.
Vastalahjaksi Puputit pyrkivät käyttämään mahdollisimman paljon paikallisia palveluja.
