Puutarha: Sisko Sarkanen saa virtaa kukkamaalta

Pihanhoito vaatii kääntöä, vääntöä ja jakamista

- Koivu imee maasta niin paljon ravinteita, ettei sen alle kannattanut laittaa kukkapenkkiä. Laitoin tähän sitten orvokkiasetelman, Sisko Sarkanen sanoo.

– Koivu imee maasta niin paljon ravinteita, ettei sen alle kannattanut laittaa kukkapenkkiä. Laitoin tähän sitten orvokkiasetelman, Sisko Sarkanen sanoo.

Lempäälän Nurmella asuva Sisko Sarkanen harmittelee turhaan sitä, että paikallislehti tulee tekemään juttua hänen puutarhastaan juuri silloin, kun suurin osa hänen pioneistaan on jo kukkinut. Pihalla ei muka ole enää oikein mitään katsomista.

Kaikki pionit eivät vielä suinkaan ole loppuunkukkineet, sillä pihasta erottuu selkeästi valkoinen pioni. Sen väritys sopii hyvin lilan varjoliljan rinnalle. Sarkasen kukkapenkeistä maalautuu rikas väriloisto pihapiiriin.

Sisko Sarkasen hellässä hoivassa ovat saaneet muhevan kasvualustan monet perinteiset perennat sekä myös uudet tulokkaat. Kaikki ne voivat hyvin, vaikka emäntänsä mukaan ovatkin pelkän taivaalta tulevan veden varassa. Kunnan verkostovettä Sarkanen ei raaski levittää pihamaalle.

Tämä on koko maailmani

Nurmelainen viherpeukalo on saanut kukkakipinän jo lapsuudessaan. Lapsuuskodissa Kuhmoisissa Siskon äiti oli innokas kotipuutarhuri ja pisti lapsensa 4H-kerhoon harjaantumaan kädentaitojen ja luonnon ymmärtäjiksi. Kukkamaat valloittivat Siskon sielun ja kymmenen vuotta sitten hän pääsi niiden äärellä oikein elementtiinsä.

– Olin joutunut pankista työttömäksi ja sain hankittua tämän talon. Kotiuduin heti tähän paikkaan, kun sain työntää sormeni täällä multaan. Tämä piha on koko maailmani. Nautin suunnattomasti, kun voin möyriä, kääntää, vääntää ja jakaa kukkamaita mielin määrin, hän huokaisee.

Sisko Sarkanen naureskelee, että hänen puutarhanhoitonsa alkaa aina tammikuussa, kun ensimmäiset taimi- ja siemenluettelot ilmestyvät. Pian sen jälkeen hänen istutuspurkeissaan alkaa uusi kasvukausi.

– Yhtenä vuonna olen ollut innostunut päivän liljoista, sitten pioneista, sitten kuunliljoista ja niin edelleen. Välillä innostun siirtämään ja jakamaan kukkapaakkuja eri paikkoihin ja kun ne itsestään leviävät tarpeeksi, annan taimia ystäville ja tutuille.

Kotipuutarhuri Sarkanen sanoo, että kukkapenkit tarvitsevat hyvän perustustyön. Hän on sekoittanut kukkamaihinsa turvelantaa ja multaa. Hän kärrää kompostiin kaiken pihallaan syntyvän lehti- ja kitkemisjätteen ja lisää kompostia kukkiensa ravinteeksi.

– Kun laittaa tarpeeksi isoja taimipaakkuja tarpeeksi lähelle toisiaan, niin silloin ei tarvitse kitkeä, hän neuvoo.

Sisko Sarkanen myhäilee, ettei hän noudata orjallisesti kaikkia puutarhaoppeja. Hän muun muassa jakoi kukkapaakkuja 28 asteen helteessä, vaikka useimmat neuvot ohjaavat jakamaan kukkia keväällä tai syksyllä. Hellepäivän istutus kuitenkin onnistui.

Mooses pääsi rokottamaan

Innokkaan kotipuutarhurin käsivarsissa kirvelivät jokin aika sitten pitkään palohaavat. Sisko Sarkanen sai ne kukkapenkissä, kun hän ei muistanut kitkemispuuhissaan varoa mooseksenpalavaapensasta. Sen kosketus polttaa ihon rakkuloille.

– Puutarhatöissä ei oikeastaan muuta pääse sattumaan. Koko kesän jatkuva möyriminen alkaa syksyllä maistua puulta ja silloin on ihana päästää kukkamaansa ja itsensä talvilevolle. Mutta sitten tammi-helmikuussa kaikki taas alkaa alusta, Sisko Sarkanen miettii.

 

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>