Ruususen hovi saapui Rämsööseen

Rakkaus voittaa kaiken ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asi.
Rakkaus voittaa kaiken ja he elivät onnellisina elämänsä loppuun asi.

Mitäpä sitä satunäytelmältä voisi muuta toivoa, kuin kauniin prinsessan, pahan haltijan, onnellisen lopun ja ripauksen komediaa. Rämsöön kesäteatterissa esitetään tänä kesänä kaikille tuttu Prinsessa Ruusunen, joka vie katsojan vanhan ajan satumaailmaan ilman turhaa modernisointia. Rämsööläiset ovat ohjaaja Rami Saarijärven kanssa valmistelleet esityksen, joka viehättää pienten prinssien ja prinsessojen lisäksi myös kuningas ja kuningatar

-ikäryhmää.

Prinsessa Ruususen ja prinssi Filipin näyttelijät Iida Ollinpoika ja Ilmari Marttila esiintyvät ensi kertaa päärooleissa. Molemmat ovat nuoria, kuten roolihahmonsakin, tapahtuuhan tärkeä osa näytelmästä Ruususen kuusitoistavuotissyntymäpäivänä. On hyvä, että ohjaaja Saarijärvi antaa nuorten olla nuoria, eikä heidän rooleistaan ole tehty liian aikuismaisia.

Parin flirtti saa huulille hymynkareen, mutta kaiken voittava palava rakkaus ei aivan katsomoon asti väliy. Ollinpoika tuo Ruususeen hieman ilkikurisuutta ja särmää, mikä on varsin tervetullutta kiiltokuvamaisten Disney-prinsessojen aikana.

Ollinpoika ja Marttila hoitavat roolinsa hyvin, mutta ovat jäädä muiden karismaattisten hahmojen jalkoihin. Shown varastaa alusta lähtien Anna Viikarin esittämä palvelustyttö Serafiina. Viikari onnistuu tekemään roolihahmostaan aidosti hauskan ja rakastettavan. Energisen ja kurittoman, mutta hyväntahtoisen palvelijatytön ja Sisko Saikan esittämän kokki Gordonin yhteispeli toimii hienosti ja kaksikko on Pahattaren kolmen pikkukätyrin ohella näytelmän parasta antia.

Iina Ruutiaisen Pahatar ottaa näyttämön haltuunsa eikä jätä ketään kylmäksi.
Iina Ruutiaisen Pahatar ottaa näyttämön haltuunsa eikä jätä ketään kylmäksi.

Prinsessa Ruusunen vaaleanpunaisessa mekossaan saa kuitenkin katsomon pikkuprinsessoilta niin paljon ihailua esityksen jälkeen, ettei ole epäselvää kuka heille on näytelmän tähti.

Ison roolin näytelmässä tekee myös Iina Ruutiainen, jonka esittämä Pahatar nostattaa vilunväreet iholle. Ruutiaisen paha haltija on juuri sopivan ilkeä, dramaattinen ja sarkastinen. Hänen astellessa näyttämöllä on helppo uskoa, etteivät pahaa pitele mitkään lukot tai muurit. Liian pelottava Pahatar ei onneksi ole, onhan kyseessä koko perheen esitys.

Näytelmän puvustus ja maskeeraus on selvästi mietitty loppuun asti ja neljän hengen orkesterin soittama musiikki rytmittää kohtauksia saaden tunnelman satumaiseksi. Teatterilaiset ovat syystäkin ylpeitä, ettei nauhoitettuja tehosteita kuulla, vaan kaikki musiikki ja muu äänimaailma tulee orkesterilta.

Rooleihin on valittu paljon nuoria näyttelijöitä, eikä voi olla hämmästelemättä miten mainiosti he suoriutuvat. Jännitys, jos ja kun sitä mahanpohjassa tuntuu, ei näy eikä kuulu. Juniori-osasto, eli nuorta prinssi Filipiä ja pikku-vartijaa esittävä Aaro Ollinpoika ja Pahattaren kätyrikolmikko Alisa Qwick, Pinja Salminen ja Anna-Emilia Sorvoja ansaitsevat roolisuorituksistaan raikuvat lisäaplodit.