Sataan vuoteen mahtuu luonnollisesti paljon, ja niin mahtuu runsaasti koiranhaukkua ja nuotiotulia myös tänä syksynä ilmestyneeseen Kuljun Metsästysseura 1911–2011 -satavuotishistoriikkiinkin. Yhdistys ilmiselvästi on ollut ja on edelleenkin erinomaisen vireä. Selitys seuran menestyksekkäälle toiminnalle selviää heti opuksen alussa. Teoksen toimittanut Kuljun Metsästysseura ry:n puheenjohtaja, sosiaalineuvos Seppo Rantanen tuo esiin kirjan ensi sivuilla kunniajäsen Wiljam Appelgrenin seuran toimintaa, talkoita ja yhteistyötä kuvaavan tiukan moton, josta selvästikään ei ole tingitty:
– Jos seurasi tahdot tappaa, kieltäydy tehtävästä!
Varteenotettava mietelause vähän joka yhdistykselle. Kuljun Metsästyseurassa on löytynyt henkilö tehtäviin jo sadan vuoden ajan.
Kirjaan liitetty seuran toimihenkilöluettelo on komeaa ja kovin tamperelaisvetoista luettavaa. Ainakin alkuajan jäsenistössä on pääasiallisesti kaupungin liike- ja virkamiehiä, tohtoreita, tuomareita ja maistereita. Vuonna 1911 perustettu Kuljun Metsästysseura on Lempäälän ja – niin kuin Rantanen kirjoittaa – Tampereen vanhin toimiva metsästysseura. Tosin jo vuonna 1896 Tampereen ruotsinkieliset porvarit olivat perustaneet Lempäälään Kuljun kylään Lembois Jagtvårdsföreningin (Lempäälän metsästysseuran), joka tänään tunnetaan Pohjois-Hämeen Ampujat ry:nä. Tamperelaisherrat suuntasivat pyssyineen ja yhdistyksineen Lempäälän metsiin ja muihin lähipitäjiin, koska kaupungin rajojen sisällä ei ollut 1900-luvun alussa riittävän suuria ja yhtenäisiä metsästysalueita.
Rantasen tähtäimessä satavuotishistoriikissa on kaksi luonnollista ajallista puolikasta. Ensimmäinen on perustamisen eli Verner Palanderin aika ja sitä seuranneet sotien ja rakentamisen aikakausi 1950-luvun puoliväliin. Toinen on alkuvaiheen jälkeinen puolivuosisataa, jolloin seuran toiminta laajeni Kuljusta Ruoveden Muroleeseen. Molemmista ajanjaksoista Rantanen tavoittaa Kuljun Metsästysseuran hengen.
– Joka vaeltaa satavuotiaan seuran eräpoluilla, nuotioilla, saunan lauteilla ja illanistujaisissa.
Yhteishengen vahvuudesta kielii Rantasen tiivistämä työn perässä Helsinkiin muuttaneen metsästyseuralaisen lähettämä kaihoisa kirje, joka on päivätty 11. lokakuuta 1937: ”Terve vaan te kaikki kuljulaiset. Jotka vietätte iltaa siellä vanhassa tutussa paikassa! Tahdon tässä ilmoittaa, että 4.stä päivästä alkaen tässä kuussa meidän perheessämme kustaan kahdellakullilla. Muutin tänne pääkaupunkiin. sen seuduilla ei ole juurikaan mahdollisuutta päästä kunnon jahtiin. Tunnen oloni kaihoisaksi. Olen usein lauantai-iltaisin ollut vähän noi n nolona, kun ei ole ollut mitään jahtisakkia, jolle olisi saanut valehdella, ja jonka kanssa olisi saanut vetää viinaa naamaansa. Toivon pääseväni seuraanne lähiaikina viettämään yhden hauskan illan pitkästä aikaa! Ale”
Kuljun Metsästysseuran perustajan kaupunginviskaali, varatuomari ja eränkävijä Verner Palanderin koti oli Lempäälässä. Hän oli perinyt Kuljun kartanon pohjoisimman kolkan. Riistanhoidosta ja koirista kiinnostunut Palander laajensi metsästysreviiriään hankkimalla perintömaidensa lisäksi ympäristön talollisilta vuokramaita. Niitä oli pian 2 000 hehtaaria. Alue ulottui Messukylän ja Tampereen rajoilta lähelle Lempäälän kirkonkylää. Palanderin koti oli tamperelaisten ja aina ulkomaita myöten matkaavien metsästäjien tukikohta jo ennen seuran perustamista.
Reilun kolmanneksen metsästysseuran toiminnasta mukana olleen Rantasen mukaan kirjan kirjoittaminen oli hieno asia. Hän
toteaa kirjan esipuheessaankin suorastaan keskustelleen ja ystävystyneen perustaja-ajan jäseniin asiakirjojen kautta.
– Faktan tallentaminen kiinnostaa: tämä oli kolmas tämän sorttinen kirjani ja niiden lisäksi olen ollut mukana joissain yhteisissä kirjatalkoissa, sanoo kirjan Kuljun Metsästysseuran perustajalle, kaupunginviskaali, varatuomari Verner Palanderille omistanut Seppo Rantanen.
Kirjallaan satavuotista historiaansa juhlistanut Kuljun Metsästysseura jakaa teosta maanomistajilleen 9. marraskuuta hirvipeijaisissaan.
– Täydennämme jakoa sen jälkeen puuttuvilta osin, Rantanen sanoo.
Kommentointi on suljettu.