Hiihtäjätär Aino-Kaisa Saarinen on kuin uudelleen syntynyt. Viime kauden pettymyksen kyyneleet on kuivattu ja pettymykseen johtaneet valmennusvirheet tunnistettu ja korjattu.
Viime kauden kireys on pois pyyhitty ja konkariurheilija on juuri nyt rento ja päättäväinen. Takana on erinomaisesti onnistunut harjoittelukesä ja -syksy. Helmikuisiin Sotshin olympiakisoihin lähtee menestysnälkäinen ja huippuunsa trimmattu hiihtäjä.
– Olen pysynyt koko lailla terveenä ja harjoittelu on sujunut vanhojen urien mukaisesti, paitsi yksi olennainen muutos on tehty. Levon määrää on selvästi lisätty, viestittää Lempäälän Kisaa kolmatta vuottaa edustava Saarinen Keski-Euroopan lumileiriltä.
Viime kaudelta hiihdon ystävät muistavat väkisin vääntäneen, jäykän ja helposti kisoissa katkenneen Saarisen. Syy vaisuuteen on selvinnyt hiihtäjän itsensä ja uusvanhan valmentajan Reijo Jylhän mietinnöissä.
– Annoin epäoleellisten asioiden sotkea omaa keskittymistäni urheiluun. Nyt kaikki ylimääräinen on heivattu pois.
– Jouduin viime kaudella ylikuormitustilaan, jota en ajoissa huomannut ja jota en kyennyt kauden aikana korjaamaan.
Viime vuonna naisten maailman kärki oli yksitoikkoinen, kun Norjan Marit Björgen ja Therese Johaug sekä Puolan Justyna Kowalczyk jakoivat käytännössä keskenään koko kauden ajan kolme kärkisijaa. Suomalaisnaisista Saarisen ohi nokkimisjärjestyksessä nousivat ennen muuta nuoren kaartin tykit Krista Lähteenmäki, Anne Kyllönen ja Kerttu Niskanen.
Esimerkiksi Val di Fiemmen katastrofaalisen huonosti koko suomalaismaajoukkueelta sujuneissa MM-kisoissa Saarinen sai hiihdettäväkseen vain yhden matkan eli 30 kilometrin yhteislähtökisan, josta tuli heikko 17. sija.
Nyt Saarinen pääsee tulemaan ikään kuin puskista. Harva odottaa yksitoistakertaisen arvokisamitalistin palaavan absoluuttiselle maailman huipulle.
– Sotshin olympialaiset ovat tämän kauden highlight. Kaikki tehdään niiden ehdoilla, Aino-Kaisa Saarinen alleviivaa, mutta ei suostu utelemallakaan asettamaan itselleen julkisia tulostavoitteita.
– En ole asettanut Sotshiin sen kummempia sijoitustavoitteita, kuten en kauden avaaviin Muonion ja Rukan kisoihinkaan. Kunnon mukaisia hiihtoja lähden hakemaan, pyörittelee Aikku.
Ihan selvää on, että monet arvokisat, muun muassa kahdet olympialaiset jo läpikäynyt mestari, ei tyydy ”ynnä muut”-sijoituksiin.
– Uran jatkokin riippuu tulevasta kaudesta eli millaiset fiilikset se jättää, sanoo Saarinen ja jättää uran jatkamisoven vähintäänkin raolleen.
Ihan pelkkää puurtamista treeneissä ei Aino-Kaisa Saarisen menneet kuukaudet sentään ole olleet.
Kevääseen mahtui kymmenen päivän loma Miamissa ja kesällä hän asettautui kotikonnuillaan eli Päijät-Hämeessa sijaitsevan Vesijärven suojeluprojektin mannekiiniksi menemällä upeisiin ja rahtusen rohkeisiinkin kuviin.
– Miamissa irroteltiin, söin reissun aikana kaksi jäätelöannostakin, Saarinen nauraa.
– Vesijärvi-kuvaukset olivat hauska kokemus, tuli paljon hyvää palautetta ihmisiltä ja kiitosta Vesijärvi-säätiöltä.
Kovin monta kertaa ei emäntää Hollolan upouudessa omakotitalossa ennen helmikuisia olympialaisia nähdä, joten Lempääläänkään ei hiihtäjä omaksi harmikseen ehdi syksyn aikana poiketa. Edes Hakkarin tulevalle tekolumiladulle hän ei ehdi visiteerata, sillä leiritys jatkuu Keski-Euroopan jälkeen Suomen Lapissa.
– Lempäälän Kisalle on tarkoitus tuoda sitten keväällä viestistä SM-mitali, se olisi mainiota, lupaa Saarinen korjata kahden edelliskauden SM-kisojen nelossijaa pykälällä tai parilla ylöspäin.
Viestitiiminhän 34-vuotias saarinen muodostaa muiden ”vanhojen rouvien” eli kaksoissiskonsa Maija Saarisen ja nelikymppisen hiihtosuunnistuksen maailmanmestarin Mervi Pesun kanssa.
– Höpsis, emme me mitään vanhoja rouvia ole, en itseäni sellaiseksi tunnista, päättää hyväntuulinen Aino-Kaisa Saarinen haastattelun.
