Viikonloppu ja ilta. Aina sama tapahtui. Kaikki perheenjäsenet saapuivat vähitellen olohuonetta kohti, posket saunan kuumuudesta punoittaen ja pyyhkeellä hiuksia kuivaten. Satunnaiset yöpuvut tai kulahtaneet lökövaatteet päällä. Tekniikan Maailman testivoittajaksi valittu televisio napsautettiin auki, ja jokainen haki paikkansa sohvalta, nojatuolista tai lattialta. Vain televisiosta tuleva ohjelma vaihteli. Joskus naureskelimme Napakympin parinmuodostukselle, joskus ruudulla näkyi kauniissa maisemissa autoileva Bergerac, ja välillä katselimme iänikuisia valko-vihreitä bemareita Vanhan ketun saksankielistä rikostutkintaa seuratessamme. Silloin kanavia ja kiinnostavia ohjelmia oli niin vähän, että koko perhe odotti ohjelmaa ja yhdessäoloa ruudun äärellä.
Mutta on nytkin ohjelmia, jotka kokoavat perheitä television äärelle. Niitä katsotaan suorana, eikä kovalevyltä kelaillen. Niiden alkamista odotetaan, ja niistä puhutaan. Putous, Vain elämää ja Talent Suomi ovat olleet meidän perheessä sellaisia. Ja tietysti BBC:n ikimuistoinen sarja Ylpeys ja ennakkoluulo Mark Darcyineen.
Mikä tekee ohjelmasta suositun? Onko se Putouksen huumori, Vain elämää -ohjelman tunteita ja muistoja herättävä musiikki, Talent Suomen luoma kuva siitä, että minunlainen taviskin voi olla uskomattoman taitava? Vai Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjan humoristiset hahmot, romantiikka ja onnellinen loppu?
Yksi asia ei ole muuttunut vuosien saatossa. Yhä edelleen on mukavaa, kun saunan jälkeen voi kaivella kaapista ne pehmeäksi kulahtaneet collegehousut ja t-paidan, istahtaa sohvalle tyttö ja koira kainalossa, ja rentoutua television äärellä hyvää ohjelmaa seuraten.
