Teatteri Kurjen esittämä Vuoriston kaunotar jättää katsojalle hieman hämmentyneen olon. Mustaksi komediaksi luonnehdittu näytelmä on todellakin musta. Komediaa löytyy paikkapaikoin, mutta pelkästään sitä katsomaan tullut saattaa yllättyä. Esitystä ei suositella alle kolmetoistavuotiaille, eivätkä muutamat kohtaukset selvästikään sopineet herkimmille katsojille.
Johanna Pekolan roolisuoritus Maureenina herättää katsojassa näytelmän aikana hyvin vaihtelevan tunnekirjon. Toisen puoliajan Maureeniin ei mielellään törmäisi pimeässä. Aina ei tarvita sanoja, vaan teot ja ilmeet puhuvat niiden sijaan. Varsinkin siinä Pekola onnistuu loisteliaasti.
Äidin ja tyttären suhteesta löytyy varmasti samaistumiskohtia monille. Jos ei omassa elämässä, niin ainakin lähes jokainen tuntee jonkun, jolla on tyrannimainen tytärtään tossun alla pitävä äiti.
Sari Lahovuoren Mag, joka tahtoo pitää tyttärensä omana siveänä palvelijanaan, on eittämättä näytelmän hauskin hahmo. Vanhan naisen jääräpäisyydet huvittavat, ja kukapa meistä ei olisi tiettyihin tapoihinsa piintynyt. Lahovuori saa Magiin moniulotteisuutta, eikä hän selvästikään läpeensä pahansuopa. Sekä Mag että Maureen ovat loppujen lopuksi hyvin surullisia hahmoja.
Tapahtumien moottorina toimiva Eero Väätäisen Pato ja ulkopuolinen, mutta usein varsin osuvia havaintoja tekevä, Topi Suoniemen Ray täydentävät kahden naisen keskinäistä välienselvittelyä mainiosti.
Katsoja yllätetään näytelmän aikana kerta toisensa jälkeen, kun tarina ei menekään niin kuin kuvittelee. On raadollista, että joskus vain on jo liian myöhäistä.
Vuoriston kaunotar on näyttelijöiltä ja ohjaaja Timo Järvelältä hieno suoritus. Se vangitsee paikoilleen, saa haukkomaan henkeä, huvittumaan, kauhistumaan, iloitsemaan ja kyseenalaistamaan.
