Velikultia joka lähtöön

Nyt, nyt te olette vallan erehtyneet. Ai… jaaai poojaat, poojaat. Ei vallankumousta näin käynnistetä…Eheei. Eheei.
Parinsadan punavihreän jutinnäköisen kiekkovieraan edesottamukset itsenäisyypäivänä Tampereella olivat yhtä, niin anarkiaa. Mielenilmaukset kuuluvat demokratiaan, mutta nämä sankarit vetivät hevosta turpaan. Kyllähän itsenäistymispyrkimykset sata vuotta sittenkin olivat laillisen esivallan kyseenalaistamista, mutta silloin aatteen asialla oltiin ja toimiin taidettiin ryhtyä etupäässä selvinpäin ja muutoinkin kuin yhtenä päivänä vuodessa. Mannerheiminpatsas sentään taisi säästyä urbaanisissien ilkivallalta. Nyt pyrkimys todennäköisesti entisestään marginalisoitui eikä ainakaan muiden silmissä kyseenalaisista maineteoista lirunut sen enempää kunniaa kuin ansiotakaan.
Sitä sai sen sijaan Lempäälässä itsenäisyyspäivänä erityisesti kaksi yhteisöä ja yksi henkilö. Itsenäisyyspäivän aattona kuljulaisessa ravintolassa saatiin viettää perinteisiä urheiluseura Lempäälän Jyryn pikkujouluja, ”linnaan kutsumattomien juhlia”, tavanomaista juhlavammissa puitteissa. Pitkän linjan urheilutoimijaa, Jouko Mattilaa muistettiin ansioista, ja vapaaehtoistyötä tekevä SPR:n Lempäälän osasto sai sekin sille kuuluvan huomionosoituksen.
Ritarikuntien kunniamerkkien ja puolustusvoimien reservin ylennysten kanssa samaan aikaan itsenäisyyspäiväksi on osunut jo vuodesta 1984 Lempäälän kunnan vuosittain myöntämät Erik Edner -mitalit politiikan, kulttuurin ja talouden alalla Lempäälän hyväksi tehdystä työstä. Mitalien numero 100.–102. saajista enemmän tämän lehden sivulla 11.
Kuninkaan valtaa kannattanut, ”hattuihin” lukeutunut Erik Edner (1718–79) oli Lempäälän kirkkoherra, joka edusti Suomen pappissäätyä Tukholman valtiopäivillä 1771–72. Siellä hän teki toteutukseen johtaneen aloitteen Tampereen kaupungin perustamiseksi Lempäälän pohjoispuolelle Tammerkosken partaalle.
Aikaansaavan valistuspapin nimi sopii hyvin Lempäälän kunnan nimikkomerkiksi. Mutta voisi niitä olla muitakin. Aikojen saatossa nimittäin moni muukin on kunnostautunut viemään seutukuntaansa rakentavassa hengessä eteenpäin.
Jollain tavalla voisi tänä päivänä ehkä muistaa muun muassa sitä, että Venäjän vallan aikana vuonna 1845 ratsutilallinen Juho Isotalo anoi omasta ja muiden lempääläisten puolesta suomen kielen käyttämistä virkakielenä.
Entäs Vesilahden oma mitsku. Ehkei Daavidin tähti, vaan osuvammin vaikkapa Davidin puumerkkki voisi olla kunnan oman huomionosoituksen symbolina.
Keskiajalla Ruotsin vallan aikana vuonna 1438 David-niminen vesilahtelainen talonpoika julistautui kuninkaaksi ja johdatti veljineen Ylä-Satakunnan talonpojat verokapinaan ja aateliston vastaiseen yhteiskunnalliseen kapinaliikkeeseen. Paikallinen Lalli tai Jaakko Ilkka siis.
Vaarallinen kapina kukistettiin piispa Maunu II Tavastin välityksellä. Sopimusasiakirja allekirjoitettiin 1439 Lempäälän pitäjässä Kuokkalan kylässä, ja se on ensimmäinen tunnettu asiakirja, jossa Lempäälä mainitaan nimeltä. Ansio siitä, että Lempäälä katsotaan perustetuksi 574 vuotta sitten, kuuluu Rääveliin (nyk. Tallinnaan) tai ainakin Viroon ilmeisesti loppuiäkseen paenneelle mellastajalle.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>