Aika moni meistä tarvitsee arkiseen liikkumiseen henkilöautoa. Lempäälän nauhataajamassa julkinen liikenne tarjoaa hyvät, osin jopa loistavat palvelut. Kun mennään nauhataajaman ulkopuolelle, ilman autoa ei pärjää.
Lähtökohtaisesti tilanne on sama Vesilahdessa, sillä erotuksella, että julkinen liikenne tavoittaa vielä pienemmän osan asukkaista.
Pääkaupunkiseudun päättäjän kartalla olemme kaikki julkisen liikenteen palvelujen äärellä. Näin ei käytännössä kuitenkaan ole.
Ollilan työryhmän suunnittelema autoverotuksen kilometri- ja alueperustainen malli on herättänyt paljon keskustelua. Kaavaillussa muodossaan malli istuu erinomaisen huonosti kaupunkiseudulle, missä liikkuminen tämän uudistuksen myötä kallistuisi merkittävästi.
Harmillinen on myös tapa, jolla sekä kansalaisille että yhteiskunnalle tätä huippukallista järjestelmää esitellään. Julkisen liikenteen käytön lisääminen, autokannan uusiutuminen ja ympäristö tulevat tavoitelistan häntäpäässä, vaikka hankkeen markkinoinnissa ne ovatkin kärjessä.
Kommenteista päätellen kansanedustajat ovat jääneet tässäkin asiassa tyystin ulkokehälle. Terävyyttä kaivataan laumassa määkimisen sijaan.
Ensisijaisesti uudistuksella pyritään keräämään valtiolle lisää verorahaa. Uusien autojen kauppa ei vedä ja polttoaineverotulot ovat vaarassa autojen kulutuksen laskiessa kaiken aikaa.
Toisekseen liikenneministeriö on viimeiseen asti piilotellut kytkyjä yrityksiin, jotka ovat hankkeen takana ja joille lakisääteiset autojen satelliittiseurantalaitteet olisivat kultakaivos.
Kun hanke etenee, on mielenkiintoista nähdä, minkälainen sisäpiiri on hankkinut itselleen osakkeita varman tuoton yhtiöstä. Se ei ole Talvivaara, vaan Sampo, sillä kaikki autolla liikkuvat takovat yhtiölle rahaa.
