Yhä useampi yritys palaa perinteiseen paperilaskuun, uutisoi Helsingin Sanomat.
Jaa mitä? Minä kun luulin, että nykytrendi on ihan päinvastainen. Eikö suunta ole se, että kaikkialla pikemminkin pyritään paperista eroon?
Paperilaskun paluulle on yksinkertainen selitys: suoraveloitus loppuu helmikuun alussa EU-asetuksen vuoksi. Tästä on syntynyt monenmoista hämminkiä. Helsingin Sanomat kertoo, että monikaan yritys ei ole muuttanut suoraveloituslaskujaan e-laskuiksi tai suoramaksuiksi, kuten on toivottu. Syynä on se, että muutoksesta tulisi liikaa kustannuksia. Mieluummin lähetetään laskut sitten paperisena. Hesarin haastattelema yrittäjä kertoo e-laskun kustantavan laskuttajalle jopa kymmenen kertaa enemmän kuin vanha suoraveloitus.
Hämmentävältä kuulostaa, kun ottaa huomioon, että postimaksut kallistuvat koko ajan. Eikä paperikaan ilmaista ole. Yrittäjien suunnasta kuulu puhinaa, että suoraveloituskäytäntöä ei olisi kannattanut sorkkia, kun se kerran toimi kuin junan vessa.
Ongelman pihvi on kuitenkin se, mihin kannustetaan. Jos paperilasku on halvempi ja yrittäjäystävällisempi kuin paperiton vaihtoehto, on selvää, että ei e-laskua kukaan käytä. Mieluummin otetaan käyttöön se vanha tuttu tapa. Varsinkin, kun muistaa, että ihmisluonto tuppaa olemaan muutosvastarintaan taipuvainen.
Paperilaskuhämminkiä lukuun ottamatta näyttää olevan niin, että meitä yllytetään paperittomuuteen.
Tässä kännykkäyhteiskunnassa lähes kaiken voi hoitaa ilman paperia ja kynää, kun netti, kalenteri ja muistiinpanovälineet kulkevat taskussa.
Arjen sähköistyminen on jees, kunhan muistetaan, kuka on isäntä ja kuka renki. Kunhan ei pidetä paperittomuutta itseisarvona.
En kumarra teknologian jumalille, mutta myönnän, että olen itse karsinut paperin käytön minimiin. Se on käynyt automaattisesti. Paperittomuus näet helpottaa elämää.
Luen lehteni tabletilta. Se mahtuu mukavasti aamiaspöydälle eikä muste tuhri joka paikkaa. Leikekirjaakaan ei tarvi, koska verkkoarkistosta kaikki lehdet ovat tallessa.
E-kirjoja olen muutaman lukaissut, eikä käyttöliittymä juuri perinteiselle niteelle häviä. Elokuvaliput ostan usein verkosta ja lataan puhelimeen, samoin junaliput ja piletit jääkiekko-otteluun. Laskut hoidan verkkopankissa ja Netpostissa.
Paperia ei tarvita, jos sen voi korvata jollain kätevämmällä. Kunhan se on kätevämpi myös yrittäjän näkökulmasta.
Lempäälässä ja Vesilahdessakin on kunnostauduttu paperin karsimistalkoissa.
Lempäälän lukion opiskelijoilla on käytössään kannettavat tietokoneet, joiden avulla oppiminen saa uusia ulottuvuuksia. Vesilahden kunnanhallitus luottaa sähköiseen kokouskäytäntöön: se on ottanut työskentelynsä apuvälineiksi tablettitietokoneet. Valtuutettu Riina Aspila (kok.) on esittänyt valtuustoaloitteessaan, että Lempäälässä aloitetaan kokeilu paperittomaan kokouskäytäntöön siirtymiseksi.
Kohta tällainen toiminta on normi. Luonto ja hermot kiittävät, posti ja paperifirmat eivät.
