Samalla kielellä

Sari Peltoniemen lauseessa ja Antti Tammelan melodiantajussa on paljon samaa.

Ensin kaikki tuntuu helpolta. Lauseet ovat kirkkaita ja rytmikkäitä, sävelkulut selkeitä ja raikkaita.

Mutta kun kuorta vähän rapsuttaa, paljastuu alta uusia kerroksia. Vaivattomuuden illuusion takaa löytyy lukuisien tuntien työmäärä.

Peltoniemi ja Tammela ovat kirjoittaneet lauluja yhdessä 1980-luvulta asti. Ensimmäiset kappaleensa pariskunta teki Noitalinna Huraa! -yhtyeelle Jyväskylässä. Sittemmin bändi hajosi, ja kaksikko muutti Lempäälään. Sanat ja musiikki eivät kuitenkaan kadonneet mihinkään.

Nykyisin heidän kynän- ja kitaranjälkeään voi ihastella Mustan Köksän muodossa. Bändi jatkaa Noitalinna Huraan! tunnelmissa soittaen melodista, mutta sopivan vinksahtanutta poppia.

Rahvaanomaisia runoja

Sari Peltoniemi on kirjoittanut laululyriikkaa vuosia. Silti hän ei tunne oloaan kotoisaksi runouden maailmassa.

– Olen liian rahvaanomainen runoilijaksi. Laulujen sanoittaminen ei ole sama asia kuin runojen kirjoittaminen. Koen, että sanoitukset ovat ennemminkin käyttölyriikkaa.

Proosan kirjoittaminen on Peltoniemen leipätyö. Kirjailija haluaa pitää Mustan Köksän ja laululyriikan erossa arjesta ja rutiineista.

– En halua ajatella laulunkirjoittamista niin, että nyt minulla on muutama tunti työaikaa, teenpäs kappaleen, pohtii Peltoniemi.

– Laulussa pitää olla aina jokin idea. Ja ideat tulevat silloin kun tulevat. En siis ole kovin tuottelias sanoittaja.

Lauluja oikeasta elämästä

Laulujen ideat syntyvät usein todellisista tapahtumista.

Mustan Köksän uudelle levyllä on kappale nimeltä Pienet kalat. Se pohjautuu Peltoniemen lapsuuteen, jolloin hän vietti aikaa isovanhempien mökillä. Tuokiokuva on monelle tuttu: vaari kertoo sotajuttuja ja kossu maistuu.

Joskus taas jokin epätavallinen näky on pontimena laulunaiheelle.

Kivikehä-kappale juontaa juurensa Gotlantiin ja Visbyn kaupunkiin. Siellä kivistä tehty, Pohjoismaiden viimeinen mestauspaikka teki Peltoniemeen vaikutuksen; nykyään ihmiset käyvät piknikillä kivirykelmän viereisellä ruohikolla.

Mustan Köksän kappaleet syntyvät sanat edellä. Usein prosessi on nopea: Tammela painuu kellariin lyriikat mukanaan, ja illalla on valmista.

– Pyrin tavoittamaan musiikilla tunnelman, jonka Sarin teksti herättää, hän kertoo.

Ei ole vaikea uskoa, että tunnelmaa ei kauan tarvitse etsiä. Peltoniemi puhuu kirjoittamisesta samalla kielellä kuin Tammela säveltämisestä.

Sanasirkus tulee kirjastoihin

Lähitulevaisuudessa Musta Köksä vie musiikkinsa aiemmasta poikkeavaan ympäristöön.Yhtye sovittaa kappaleitaan uuteen muotoon ja esittää niitä kirjastoissa.

Bändi on nimennyt kokeilunsa sanasirkukseksi.

– Sanasirkus on pieniinkin kirjastoihin sopiva tapahtuma, jossa paneudutaan tekstien sisältöön ja esitetään leikkimielisiä sirkustemppuja, kertoo Antti Tammela.

– Toivottavasti se saadaan myös Lempäälän kirjastoon.

Sanasirkus on samalla Mustan Köksän levynjulkaisukiertue. Yhtyeen kolmas levy Jäinen appelsiini ilmestyy 21. helmikuuta.

Samana iltana Musta Köksä soittaa levynjulkaisukeikan Ravintola Tikankolossa Vesilahdessa.

 

Katso alta Mustan Köksän musiikkivideo Déjà Vu. Ohjaus: Hannu Nieminen.