Syksyin keväin kuraa ja loskaa

Joulun tunnelmaa, lunta ja pakkasta. Kaikkea sitä olisi ilonamme paljon suuremmalla todennäköisyydellä, mikäli yksissä tuumin päättäisimme siirtää joulunvieton ajankohdan loppiaisen jälkeiseen aikaan. Valkeaa joulua aina toivotaan, muttei läheskään aina saada.
Riskaabelia on järjestää perinteiset maakuntaviestihiihdotkin loppiaisena. Näillä leveysasteilla ei nimittäin ole kirkossa kuulutettu, että ainakaan vielä joulukuussa hiihtoniilo saisi nauttia hangista ja korkeista nietoksista, eikä aina vielä tammikuussakaan. Eipä kestä tykkilumikaan maassa: Lempäälä-hiihto jäi viime viikonloppuna pitämättä.
Muutama kunnon talviviikko sentään saatiin. Lapset pääsivät luistelemaan, ja pienhiukkasia sauhuteltiin tulipesistä taivaalle. Kulunut tammikuu oli keskimäärin kylmempi kuin viime vuonna, mutta jo nyt suli pälviä ja pikkulinnut laulavat pihalla kevättä.Vaikka helmikuu on vuodenkierrossa usein kuukausista se talvisin, säätila keikahti plussan puolelle kohtalaisen pitkän ja kylmän pakkasjakson jälkeen. Sääliksi käy hiihtokalenterien ylläpitäjiä.
Entäs kesä sitten. Keskikesän juhlassa ei illan tullen yleensä tarkene kuin aivan kokon välittömässä läheisyydessä. Suuremmalla todennäköisyydellä lämpimämpi ilmanala jussin vietolle olisi tuossa heinä- ja elokuun taitteessa. Ei välttämättä silloinkaan lämpö helli. Lämpimät kesäyöt ovat kortilla.
Pyhien siirtämisen sijaan parasta kuitenkin kenties olisi löytää kauneus pisimmäksi vuodenajaksemme muodostuneestasyksystä ja hyväksyä se, että loska voi olla aina ilonamme vuodenajasta riippumatta.