Kristinuskossa on useita eri käsityksiä kuolemanjälkeisestä elämästä

Jatkuuko elämä kuoleman jälkeen ja jos jatkuu, missä muodossa? Tätä pohdittiin Pirkan opiston kurssilla Lempäälässä tammikuun lopulla.

Seurakuntapastori Leena Sorsa sanoo, että kristinuskon kuolinkäsitys on hyvin valoisa ja lohdullinen. Se ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, vaan siinä on eri sävyjä.

– Tiede ei sano mitään kuolemanjälkeisestä elämästä, joten eri uskonnot etsivät siihen vastauksia. Kristinuskon sisällä on kolme erilaista käsitystä. Valmista vastausta mikä niistä on oikea ei ole, pastori toteaa.

Antiikin Kreikassakin vallalla olleen ajattelun mukaan kuolemassa ruumis lakkaa toimimasta ja sielu pääsee taivaaseen.

– Ikään kuin vankilassa ollut sielu vapautuu.

Toisen näkemyksen mukaan kuolema on totaalinen, jolloin myös sielu kuolee. Tuomiopäivänä ihmiset herätetään henkiin.

– Tämä on menehtyneen omaisille ehkä raskas ajattelutapa. Mutta kuolleellehan sillä ei ole merkitystä, koska hänen kannaltaan tuomiopäivä on seuraava hetki, jonka hän tiedostaa.

Kolmatta näkemystä Sorsa kuvaa armolliseksi. Kuoleman jälkeen sielu jää välitilaan, joka ei ole taivas eikä helvetti. Se ei ole lopullinen ratkaisu, vaan Jumalan puoleen voi kääntyä kuolemankin jälkeen.

 ”Kuolema on elämän kaksoispiste”

Jokainen voi pelastua Jumalan puoleen kääntymällä. Entäpä jos lapsi kuolee, ennen kuin hänet on kastettu?

– Tämä on hankala kysymys. Ajattelen itse, ettei voi olla niin, että kastamaton lapsi ei pääsisi taivaaseen. Syntymättömän lapsen kuolemassa voidaan ajatella, että äidin kaste suojelee lasta.

Raamatussa kerrotaan, että kuolemansa jälkeen Kristus astui alas tuonelaan. Leena Sorsa kertoi eri käsityksistä, miksi hän meni sinne.

– Kuolema oli pahan ja saatanan voittamista. Toisen käsityksen mukaan Jeesus meni helvettiin kutsuakseen ihmisiä luokseen. Oli paljon ihmisiä, jotka ovat halunneet elää Jumalan tahdon mukaan. Yksi näkemys on, että Jeesus halusi kertoa Jumalasta sellaisille henkilöille, jotka eivät olleet kuulleet hänestä.

Leena Sorsa kertoo taiteilija Osmo Rauhalan kuvailleen kuolemaa elämän kaksoispisteeksi. On myös sanottu, että kuolema tapahtuu keskellä elämää. Näihin sisältyy ajatus siitä, että kuolema ei ole lopullista.

– Hautajaiset ovat tämän työni parhaita puolia, koska kristinuskon kuolemakäsitys on niin armollinen. Toki ne voivat olla myös vaativia.

Hautajaisiin ja suruaikaan liittyy paljon perinteitä. Pastorin mukaan ne ovat muuttuneet viime vuosikymmeninä. Käytännöt myös vaihtelevat eri puolilla maata.

On suomalainen tapa, että myös kirkkoon kuulumattomat haudataan usein kristilliseen maahan.

– Jumala on antanut minulle elämän. On tavattoman lohdullista ja turvallista tietää, että kuolemassa elämäni palaa hänelle, totesi eräs luennon kuulijoista.