Olipa kerran eräs esimies, joka allekirjoitti sähköpostinsa tervehdyksellä ”Ystävällisesti” ja lisäsi perään T-kirjaimella alkavan etunimensä. Esimiehestä tuli kovin kiireinen, ja vähitellen fraasi lyheni kolmeen kirjaimeen ”Yst”, mutta etunimen hän ehti vielä kirjailla loppuun. Tosin ei kulunut montaakaan kuukautta, kun hän katsoi parhaaksi näpytellä viestin loppuun vain YT. Tuloksen tekemiseen oli niin kiirus, ettei turhille jaaritteluille ja muotoseikoille ollut aikaa.
Eipä arvannut tuo esimies, että ennusti tulevaa trendiä. Yhä useammassa sähköpostissa lukee ”yt”, mutta nykyisin tuolla lyhenteellä tarkoitetaan kaikille niin tuttua yhteistoimintamenettelyä, joka on tulvinut lähes joka kotiin jossain muodossa, oli sitten pelotteen alla sukulainen tai tuttu. Maallikon silmin välillä näyttää siltä, ettei henkilöstön vähentämiselle ole aina edes kunnollista syytä, kunhan nyt halutaan siistiä yrityksen tulosta nätimmäksi. Ja luulen, että ihmiset ovat niin väsyneet tähän aiheeseen, ettei moni jaksa lukea tätä kolumniakaan loppuun saakka.
Mutta onpa yt-menettelyille selkeitä syitä myös ihmisten käyttäytymisen muutoksissa. Juustoloita ollaan sulkemassa, kun kansa mättää suuhunsa juuston sijaan rahkaa. Ja ilmoitti iso leipomokin, että väkeä on vähennettävä, kun ihmiset suosivat myymälässä paistettua leipää, eivätkä valitse enää hyllystä leipomossa valmistettua.
Maailma muuttuu, Eskoseni. Mutta muutummeko me tarpeeksi sen mukana? Maslow’n tarvehierarkiassa heti fysiologisten tarpeiden jälkeen tulee turvallisuuden tarpeet. Jatkuvat yt-neuvottelut nakertavat ihmisten turvallisuudentunnetta.
Toisaalta maailma on monin tavoin huomattavasti turvallisempi kuin aiemmin. Aika moni on jo kivunnut tarvepyramidin huipulle, jossa ehtii mietiskellä, kuinka toteuttaisi itseään. Joissakin tapauksissa tipahtaminen tarvehiearkian perustuksille voi tehdä jopa hyvää, sillä se pakottaa ajattelemaan omia perusarvoja uusiksi raakaruuan uusimpien vivahteiden seuraamisen sijaan. Vaikkei se kivalta aluksi tunnukaan.
