Lapset olivat tyytyväisiä, kun äiti sai paikan Narvan palvelutalosta. Kun hänen huoneeseensa saatiin siirrettyä rakkaat esineet ja tärkeimmät kalusteet, tuntui siltä, että Aili viihtyy uudessa kodissaan. Pikku hiljaa asukkaat tulivat tutuiksi, ja ensimmäiset ystävyyssuhteet syntyivät. Kaiken piti olla tulevaisuuden suhteen kunnossa, kunnes matto vedettiin jalkojen alta. Ketolantuvan toiminta lakkautetaan.
Vesilahden kunnan talousarviosuunnitelman strategisena painopistealueena vuosille 2014–16 on viihtyisän ja turvallisen asuinympäristön säilyttäminen. Voi perustellusti kysyä, miten muutto pienestä, tutusta ja turvallisesta palvelutalosta suurempaan ja oudompaan yksikköön voi luoda turvallisuutta? Päättäjienkin pitäisi ymmärtää, että muuttaminen yleensäkin minkä ikäkauden aikana tahansa on hankalaa ja jopa pelottavaa. Tämäkö on kunnan kiitos asukkailleen heidän elämäntyöstään Vesilahdella?
Ketolantuvan sulkemisen syynä ei voi ainakaan olla kunnan asukasluvun kehitys. Ymmärtäisin sulkemisinnon, jos väkiluku vähenisi vuosittain rajusti, jolloin säästösyistä se voisi olla jotenkin perusteltua. Vesilahti on kuitenkin voimakkaasti voittomuuttoinen kunta, jopa niin paljon, että vuoteen 2030 mennessä asukkaita on yli 5 000 tai ehkä jopa 6 000. Kun puhutaan elinolojen ja palveluiden kehittämisestä, ei Ketolantuvan sulkeminen todellakaan ole kehitystä.
Miksi palvelutalo pitäisi sulkea? Päättäjien mukaan asukkaat eivät ole oikeissa hoitopaikoissa. Minä olen asiasta täysin eri mieltä. Vaikka asukkailla olisi erilaisia terveydellisiä ongelmia, he auttavat ja tukevat toinen toistaan. Ketolantuvassa vallitsee hyvä yhteishenki ja lämmin kodinomainen tunnelma. Ystävälliset ja asiansa osaavat hoitajat muodostavat asukkaiden kanssa pienen ja tiiviin perheyhteisön.
Mikäli palvelutalon toimintaa jatkettaisiin, siihen pitäisi kunnan mielestä tehdä iso remontti. Talo näyttää sekä ulkoa- että sisältäpäin hyvinkin asuinkelpoiselta. Esimerkiksi kosteusvaurioita ei ole. Päättäjien mielestä suuri remontti tarkoittaa sprinklerijärjestelmän luomista ja yläkerran portaiden rakentamista. Ei kuulosta kummoiselta remontilta.
Narvan palvelutalo Ketolantupa on aikanaan remontoitu testamenttirahoilla. Tämä ns. viimeinen tahto on varmasti kirjoitettu sillä mielellä, että talon käyttö palveluasuntona ei pääty yht’äkkiä jonkin kunnallissuunnitelman perusteella. Luulisi testamentilla saadun hyödyn olevan eduksi myös Vesilahden päättäjille. Osoittaa häveliäisyyden puutetta edes harkita palvelutalon sulkemista.
Jos iso remontti tarkoittaa edellä mainitsemiani asioita, ei väistötilojen löytäminen asukkaille liene ylivoimainen ongelma. Kunnan laskelmien mukaan palvelutalon lakkauttamisesta koituisi vain vähäiset käyttötalouden säästöt. Vaikea on näin ollen ymmärtää myöskään Ketolantuvan asumiskieltoon asettamista.
Vesilahden kunnan talouden tasapainottamisohjelmassa mainitaan, että vähintään 500 000 euron säästöt on saatava rakenteista vuoden 2014 talousarvioon. Kunnan säästötavoite on kolme miljoonaa euroa. Näissä luvuissa palvelutalon toimintakate 6 000 euroa vuodelle 2015 tuntuu pelkältä kiusanteolta.
Kunnallispolitiikkahan on Suomen hallituksen ajamaa politiikkaa pienoiskoossa. Lapsilta ja vanhuksilta on helppo ottaa pois, koska kumpikaan ryhmä ei pysty puolustamaan itseään. Kunnanvaltuutetuillakin pitäisi olla jonkinlainen moraalinen vastuu kaikista kuntalaisista ja tekemistään päätöksistä.
Vs. vanhustyön johtaja Tuula Jutila on sanonut, että keskeisiä toimintaperiaatteita ovat asiakaslähtöisyys, turvallisuus, yksilöllisyys, kuntouttava työote, jatkuvuus ja yhteistyö. Hienoja sanoja. Ovatko ne Vesilahden päättäjille vain sanahelinää?
Vesilahden valtuutetut, älkää pahoittako Ketolantuvan asukkaiden ja henkilökunnan mieltä tekemällä sulkemispäätöstä. Kyse ei ole rahasta vaan hyväntahdon eleestä.
Tekin vanhenette aikanaan.
Heikki Ränsi
Aili Välimäen vävy
