Kolme sankarivainajaa pääsi vihdoin viimeiselle matkalle

24Sankarivainajat 3

Kerttu Sillanpää saatteli isänsä kirkkomaahan. Mukana oli myös Viljo Jutilan tyttärentytär Leena Elia.

– Kyllä tämä oli suuri helpotus, toteaa Kerttu Sillanpää saateltuaan juuri hautaan isänsä,  joka menehtyi 74 vuotta sitten.

Sotamies Viljo Filemoni Jutila katosi rintamalla Summajoella jouluaatonaattona vuonna 1939 ollessaan vajaa neljäkymmenvuotias. Perhe eli epätietoisuudessa hänen kohtalostaan viime vuoden loppupuolelle asti. Tuolloin hänen ja kahden muun Lempäälästä kotoisin olevan sankarivainajan jäänteet saatiin tunnistettua tuntolaattojen ja DNA:n avulla venäläisten sotilaiden joukkohaudasta.

– Toki ymmärsin, kun isän syntymästä alkoi olla sata vuotta, että hän on nyt joka tapauksessa kuollut, tapahtui rintamalla mitä hyvänsä, Sillanpää sanoo.

Oli silti huojentavaa saada isä siunatuksi ja laskettua kotimaan kamaralle sankarihautausmaahan Pyhän Birgitan kirkon hautuumaalle.

Kerttu Sillanpää oli vasta kahden vuoden ikäinen isän kadotessa. Muistikuvia isästä ei jäänyt, mutta äidiltään hän kuuli, että tämä oli ollut huolehtivainen mies.

Kerttu-tyttö itse tajusi vasta kouluiässä kunnolla mitä sota tarkoittaa. Kotona oli kyllä juteltu tapahtuneesta. Isä ehti olla rintamalla lokakuun liikekannallepanosta alkaen käymättä välillä kotona.

Juhlallinen siunaustilaisuus

Kolme sankarivainajaa siunattiin viime sunnuntaina juhlallisin menoin. Mukana olivat Puolustusvoimat sekä Lempäälän Reserviupseerikerho ja Lempäälän Reserviläiset, jotka asettivat arkuille kunniavartion sekä lippuvartion. Haudalla ammuttiin kunnialaukaukset.

Juha Rassa oli paikalla sekä reserviläisen että omaisen ominaisuudessa. Hän kantoi äitinsä enon alikersantti Väinö Samuli Mattilan arkun haudalle. Myös Rassa sanoo tiedon alle kaksikymmenvuotiaana kadonneen sukulaismiehen kohtalosta tuntuneen hyvältä epätietoisuuden jälkeen.

Niin ikään parikymppisenä kaatuneen sotamies Rauni Engelbert Huhtalan omaisia ei tavoitettu.

Surun rinnalla kiitollisuus

Sotilaspastori Kari Mannermaa siunasi vainajat.

– Kotiin paluun odotus on päättynyt. Hautajaisissa on aina suru läsnä, mutta tänään surun rinnalla ja jopa sitä vahvempana tunteena on helpotus ja kiitollisuus. Jokin, joka on jäänyt selittämättömäksi vuosikymmeniksi, on viimein saanut vastauksen. Mitä läheisempi ihminen, sitä enemmän jää kysymyksiä vaille vastauksia, Mannermaa totesi.

– Jos kuollutta ei saada kotiin haudatuksi, hänen elämäntarinansa jää kesken, viimeinen luku kirjoittamatta. Siksi talvisodan aikana Suomessa luovuttiin ajatuksesta haudata kaatuneet taistelukentälle. Reserviläisarmeijassa sotilas on samaan aikaan tavallinen kansalainen, jota odotetaan aina takaisin omaan kotiinsa ja elämäänsä.

Pieleen mennyt vastahyökkäys

Kentälle jääneitä päästiin etsimään kunnolla vasta itärajan auettua. Sunnuntaina siunatut sankarivainajat kaatuivat todennäköisesti samana päivänä Summajoella. Sotilaspastori Mannermaa kertoi, että Neuvostoliiton ensimmäisen suurhyökkäyksen jälkeen Suomi suunnitteli vastahyökkäyksen, jotta puolustukseen saataisiin edullisemmat ryhmitykset ja lisää syvyyttä.

– Valitettavasti suunnitelmissa ei osattu arvioida riittävän hyvin vastapuolen kykyä puolustaa asemiaan. Vielä varsin kokemattomat joukot hajaantuivat osin vääriin paikkoihin. Jouduttiin vetäytymään sekasorron vallassa.

Vaikka elämän ja kuoleman raja on yksiselitteinen ja selkeä, se ei ole Kari Mannermaan mukaan sellainen jälkeen jääneiden mielissä. Mielen tasolla ihminen on kuolemasta hautaamiseen saakka jossain kahden tilan välissä, ei enää elossa mutta ei täysin poissakaan.

Summajoella maansa puolesta kaatuneiden kolmen sankarivainajan matka päättyi lopullisesti sunnuntaina.

 

Pitkäjänteinen selvitystyö vainajien tunnistamiseksi

Asiamies Markku Kiikka Sotavainajien muiston vaalimisyhdistyksestä kertoo, että sunnuntaina löydettyjen sankarivainajien jäänteet löytyivät vuonna 2011 Summajoen ja Työppölänjoen maastosta. Jäänteet löysi viipurilainen etsijäryhmä. Ne olivat isossa kranaattikuopassa.

Haudassa oli kymmenen vainajaa, joilta löytyi kahdeksan tuntolevyä sekä runsaasti tavanomaisia suomalaisen sotilaan tunnisteita ja satularepun runkoja.

Jäänteet kuljetettiin Viipuriin Pietari-Paavalin kirkon tiloihin ja sieltä lokakuussa 2011 Helsingin Yliopiston Hjelt-instituutin oikeuslääketieteen laitokselle. DNA-tutkimukset valmistuivat marraskuussa 2013, jolloin kaikkien kahdeksan tuntolevyn haltijan henkilöllisyys varmistui.

Vainajien tunnistus vaati monivaiheisen selvitystyön, joka edellytti yhteydenottoja Sota-arkistoon, seurakuntiin ja maakunta-arkistoihin sekä väestörekisteriin.

Viisi muuta tunnistettua vainajaa on jo aikaisemmin haudattu kotipitäjiinsä.

24Sankarivainajat 9

Summajoen taistelussa 23.12.1939 kaatuneet kolme lempääläläistä  siunattiin sunnuntaina.

 

24Sankarivainajat 1

Kolme sankarivainajaa siunattiin 74 vuotta heidän kaatumisensa jälkeen.

24Sankarivainajat 7

Kirkkoherra Mikko Oikarinen sanoi ylösnousemuksen toivon tuovan valoa tähän hetkeen.

24Sankarivainajat 2

Paikalla oli runsaasti yleisöä.

24Sankarivainajat 6

Sotilaspastori Kari Mannermaa siunasi sankarivainajat.

24Sankarivainajat 4

Viimeinen leposija kotipitäjän sankarihaudalla.

24Sankarivainajat 5

Reserviläiset kantoivat vainajat viimeiselle leposijalle.

24Sankarivainajat 8

Sankarivainajat saivat arvoisensa juhlallisen viimeisen matkan.

 

 

 

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>