Kenttäratsastus vaatii hyvää fysiikkaa sekä ratsulta että ratsastajalta. Monipuolinen laji on nostattanut suosiotaan Suomessa, mutta huiput ovat yhä vähissä.

Lempääläläisratsukolle kultaa kuninkuuslajissa

 

Tuija Rosenqvist käy kilpailemassa ulkomailla, koska Suomessa ei ole juurikaan ylemmän tason kenttäratsastuskilpailuja. Kuva: Heidi Lammi

Tuija Rosenqvist käy kilpailemassa ulkomailla, koska Suomessa ei ole juurikaan ylemmän tason kenttäratsastuskilpailuja.
Kuva: Heidi Lammi

Tuija Rosenqvist ja Nabucco voittivat Ypäjällä järjestetyssä Finnderbyssä senioreiden kenttäkilpailun SM-kultaa. Lempääläisratsukko teki kilpailun kolmannessa eli rataestekokeessa yhden pudotuksen, saaden lopputuloksen -72,4 virhepistettä. 

Saksalaisomisteinen Nabucco on ollut Rosenqvistin valmennuksessa noin kaksi vuotta. Se oli aiemmin rataestehevonen ja päätyi Rosenqvistin valmennettavaksi kun sen omistajat tahtoivat kokeilla sen soveltuvuutta kenttähevoseksi. 

– Kenttähevosen pitää olla rohkea, yritteliäs ja fysiikaltaan tosi hyvä. Myös lahjakkuutta hyppäämiseen pitää löytyä, listaa Rosenqvist menestyvän kenttähevosen ominaisuuksia.

Hyvä menestys SM-kisoissa oli pienoinen yllätys Rosenqvistille. Nabucco kärsi keväällä ihotulehduksesta, eikä päässyt osallistumaan kuin yhteen valmistelevaan kilpailuun. Lisäksi hevonen on hieman ailahteleva ja vaatii, että kaikki on kohdillaan hyvää suoritusta varten.

Rosenqvist kertoo, että kenttähevosten valmentaminen on pitkäjänteistä työtä. Hevosen ja ratsastajan luottamus on avainasemassa erityisesti tässä lajissa, eikä se synny käden käänteessä. Ratsastajan pitää pystyä luottamaan hevoseen ja sen suoriutumiseen esteestä jo turvallisuudenkin tähden. Myös hevosen pitää uskoa ratsastajaan ja molempien tulee tietää mitä yhdessä tehdään.

Nabuccon lisäksi Rosenqvist menestyi Finnderbyssä myös omilla hevosillaan Benjinillä ja Narvikilla saavuttaen kaksoisvoiton vaativassa B-luokassa. Kenttäratsastuksen suosio on viime vuosina kasvanut etenkin alemmilla tasoilla, mutta vaativa B- ja A-luokissa kilpailevia on huomattavasti vähemmän. Siksi myös Rosenqvist ja hänen avomiehensä Aki Karhapää käyvät kilpailemassa Suomen rajojen ulkopuolella. Tämän kesän ja ensi syksyn suunnitelmissa on kisamatkat Ruotsiin, Hollantiin ja Saksaan.

Kenttäratsastus on rankka laji hevoselle ja vaatii paljon myös ratsastajalta.

–  Tässä lajissa myös ratsastajan on oltava hyvässä kunnossa. Myös hevosmiestaitojen tulee olla hyvät. Hevosta pitää huoltaa hyvin, sitä pitää osata lukea ja pitää hyvällä mielellä.

Kenttäratsastuksessa ratsastajan ja hevosen luottamus on erittäin tärkeää. Tuija Rosenqvist ja Nabucco ovat rakentaneet luottamusta nyt noin kaksi vuotta ilmeisen hyvällä menestyksellä. Kuva: Heidi Lammi

Kenttäratsastuksessa ratsastajan ja hevosen luottamus on erittäin tärkeää. Tuija Rosenqvist ja Nabucco ovat rakentaneet luottamusta nyt noin kaksi vuotta ilmeisen hyvällä menestyksellä. Kuva: Heidi Lammi

Kenttäratsastushevoset ovat parhaimmillaan noin kymmenen vuoden iässä. Rosenqvistin odotukset tulevaisuudessa kohdistuvatkin nyt seitsemän- ja kahdeksanvuotiaisiin Benjiniin ja Narvikiin. Nabucco on nyt 12-vuotias ja sen tulevaisuus aktiivisena kilpahevosena on parhaillaan harkinnassa. Puhdas täysverihevonen on Suomessa melko harvinainen ja on mahdollista, että Nabucco jää Suomeen siitoskäyttöön.

Kolmen osan koetus

* Kenttäratsastuskilpailu koostuu kolmesta osakokeesta, jotka ratsastetaan samalla hevosella

* Osakokeet ovat kouluratsastuskoe, maastokoe ja esteratsastuskoe. Kokeiden keskinäinen painoarvo on sellainen, että maastokoe on selkeästi vaativampi kuin kaksi muuta koetta yhteensä.

* Maastoesterataan saattaa kuulua jopa yli 30 ripeässä laukassa hypättävää kiinteää estettä. Hevoset hyppäävät yli tukkien ja ojien, pudottautuvat ja kiipeävät penkereitä, hyppäävät veteen, vedessä ja vedestä pois.

Maastokoe on kenttäkilpailun sielu. Siinä punnitaan ratsukon kyky ylittää nopeasti kiinteitä maastoesteitä sekä pitkässä kilpailuissa myös hevosen kestävyyttä ja palautumista.  Kuva: Heidi Lammi

Maastokoe on kenttäkilpailun sielu. Siinä punnitaan ratsukon kyky ylittää nopeasti kiinteitä maastoesteitä sekä pitkässä kilpailuissa myös hevosen kestävyyttä ja palautumista.
Kuva: Heidi Lammi

Lähde: ratsastus.fi

 

 

Kommentoi

Sinun tulee olla kirjautunut kirjoittaaksesi kommentin.

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?