Saimme lukea 11. kesäkuuta ilmestyneestä lehdestä artikkelin kolmen sankarivainajan saattamisesta viimeiselle matkalle aseveljiensä seuraan kotimultiin. Sattumalta pääsin itse ns. ulkopuolisena seuraamaan koskettavaa tilaisuutta, joka oli kaikella tapaa lämmin ja kunnioitusta herättävä tapahtuma.
Lisää uskottavuutta toi reserviläisiä johtanut Pertti Keinonen, jonka sotilaallinen olemus on vertaansa vailla. Mikä sai tarttumaan kynään on sanat, jotka lausui erään valtakunnallisen veteraanijärjestön nokkamies ja minkä myös toivoisi toteutuvan kirjaimellisesti. On puhuttu veteraanijärjestöjen miljoonaomaisuuksista, tarua vai totta. Järjestön edustaja antoi selkeästi ymmärtää seuraavan asian: ”Kun on koittanut hetki, jolloin on kuultu viimeinen iltahuuto, ja viimeinen veli/sisko on tullut matkansa päähän. Tulisi myös kaikki veteraaneille kerätyt varat olla käytettynä heidän erilaisten tarpeiden tyydyttämiseksi.” Eikä jättää niitä erinäisten perinnekiltojen toimintaa tukemaan. Toki ymmärrän myös näiden perinne yhdistysten halun vaalia kuka mitäkin, mutta toimintaa tukeva varainkeruu tulisi kuitenkin suorittaa muita kanavia käyttäen.
Pertsa
