Ulvova mylläri (Kari Peltonen) on lähes pulassa tohtori Ervisen (Jari Mäkinen) yövastaanotolla. Kuva: Liisa Ahokas
Hakkarin kartanon puistossa on saanut ensi-iltansa Lempäälän Nuorisoseuran esittämänä Arto Paasilinnan kirjoittama, Panu Raipian dramatisoima ja Anne Helmisen ohjaama Ulvova mylläri.
Ulvova mylläri on yksi Arto Paasilinnan inhimillisesti koskettavimmista kirjoista. Se on tarina erilaisuuden sietämisestä ja samalla rakkaustarina. Siinä ovat parhaimmillaan niin Paasilinnan viekas huumori kuin rehevä ihmiskuvauskin.
Näytelmä kuvaa erakoituneen Gunnar Huttusen yksinäisyyttä sekä taistelua ympäristönsä rajoittuneisuutta vastaan. Hän on kapinoiva sissi ja kansalaistottelemattomuuteen kasvava yksinäinen susi. Toisaalta hän on myös hyväsydäminen, uurastava ja rehellinen mies, joka hoitaa kunnialla kylän myllyä.
Poikkeavasti käyttäytyvä, eläimiä matkiva ja öisin ulvova mies leimataan kylähulluksi, josta on päästävä eroon. Katsoja on melko pian myllärin puolella kyläläisiä vastaan. Näytelmä osoittaa aika ajoin, etteivät kaikki kyläläisetkään ihan täyspäisiä ole.
Yksinäinen Gunnar saa ystäväkseen ja ymmärtäjäkseen kerhoneuvoja Sanelma Käyrämön (Taru Vepsäläinen), joka saa Gunnarin tuntemaan jotakin uutta. Jotakin mitä hän ei osaa edes itselleen selvittää.
Näytelmän loppua kohden Gunnar löytää muitakin ystäviä ja auttajia: poliisimestari Portimon (Eero Väätäinen), mielisairaalan terveen potilaan Happolan (Heikki Kujanpää) ja alkoholisoituneen posteljooni Piittisjärven (Joonas Nuotio).
Koskettavia eläytymisiä
Mylläri Gunnar Huttusen roolissa nähdään Lempäälässä uusi kasvo, Kari Peltonen, joka on aikaisemmin näytellyt Messukylän työväen teatterissa. Hän vie roolinsa läpi upeasti. Esiintymisessä on sekä rooliin istuvaa sählinkiä ja koheltamista että herkkyyttä ja koskettavaa tunteellisuutta.
Kylähulluutta ja miehen levottomuutta kuvaavat kohtaukset ovat huikeita, toden tuntuisia.
Gunnar toteaa elämästään:
– Hullun elämä on joskus aika paskamaista.
Peltonen osaa loistavasti eläytyä myös Gunnarille uusiin ja ennen kokemattomiin tilanteisiin. Ensimmäisten suutelukohtausten ilmeet eivät voisi enemmän puhua.
Peltosen vastanäyttelijää Sanelmaa esittää Taru Vepsäläinen.
Kaikesta näkyy, että parin keskinäinen kemia toimii. Kohtaukset ovat sujuvia. Siinä missä Peltonen Gunnarina riehuu ja kiehuu, on Vepsäläisen Sanelma tilanteissa rauhallinen ja luonnollinen.
Vepsäläinen on lahjakas laulaja, joka esittää rooliinsa kuuluvat laulut tunteella ja teeskentelemättä.
Kunnanlääkäri Ervisenä nähdään Jari Mäkinen, joka tuntuu rooli roolilta löytävän itsestään uutta.
Hän irrottelee ja heittäytyy tähän rooliinsa täysillä ja vapautuneesti. Herkullisin kohtaus on se, jossa Gunnar tulee yöllä apua hakemaan. Mäkisen tohtori on parin pikku napanderin jälkeen aivan potilaansa kaltainen, ellei hullummankin oloinen.
Eero Väätäinen tekee hänkin hienon roolin konstaapeli Portimona, joka ymmärtää Gunnaria ja auttaa häntä parhaansa mukaan. Väätäisen poliisi on rauhallinen ja asiallinen inhimillisyyden edustaja, ei mikään pöljä polliisi.
Kylän juoruakkaa ja kalkattajaa, opettajatar Tanhumäkeä esittävä Merja Vallin. Kauppias Tervolan roolissa oleva Sirpa Ahola ja Arja Liikanen pankinjohtaja Huhtamoisena vievät hekin roolinsa kiitettävän hyvin. Räväkkyyttä ja vauhtia löytyy. Heidän vankkana päämääränänsä on yrittää pelastaa paikkakunnan maine ja saada hullu hoitoon.
Vielä huolestuneempia kylän ja ellei vallan koko maakunnan maineesta ovat nimismies Jaatila (Lauri Ahola) ja maaherra (Harri Toivola). Kumpikin tekee roolinsa tutun vakuuttavasti. Kun mielisairaalasta metsiin paennutta Gunnaria etsitään pyssyjen ja jälkikoirien kanssa ja mylly on otettu kunnan haltuun, toteaa viekas ja vilpillinen nimismies kylmän rauhallisesti:
– Ei tässä ole aikaa ryhtyä käynnistämään hullun myllyä.
Kylmäkiskoisen ja papereihinsa turvautuvan mielisairaalan lääkärin osaa esittää Anne Nuotio ja hän tekee sen niin todentuntuisesti, että katsojaa alkaa hirvittää, jos joutuisi vahingossa tällaisen lääkärin kynsiin.
Sanelman ja konstaapeli Portimon lisäksi koko joukon tervejärkisin on mielisairaalassa vuosikausia hoidossa ollut potilas, liikemies Happola.
Muissa rooleissa olevat Petteri Liikanen, Krisse Hakanen, Anette Länsipuro, Tiia Jara, Heidi Roininen, Liu Pitkänen, Anette Länsipuro, Rosina Salovaara, Minna Lappi ja Aurora Lehtilä tekevät hekin osuutensa ansiokkaasti.
Näytelmästä huokui tekemisen ilo ja uskallan arvella, että näyttelijätkin saivat esityksestä enemmän kuin yleensä.
Ohjaaja Helmisen musiikin valinta ja Sari Lahovuoren äänenajo ansaitsevat nekin kiitoksen. Musiikkia on sopivasti. Se ei ole teennäistä eikä osoittelevaa, vaan tehostaa kohtauksia ja luo niihin jännitystä. Musiikki kertoo vahvasti tunteista. Musiikki- ja savukohtaukset antavat katsojalle mietittävää ja toisaalta samalla aikaa sulatella juuri näkemäänsä.
Näytelmän tapahtumapaikkoja on useita sekä kylällä että kaupungissa, mutta lavastus toimii hyvin, ja katsoja pysyy kärryillä siitä, missä milloinkin mennään.
Ulvovaa mylläriä esitetään sunnuntaihin 20. heinäkuuta saakka.
Viimeisimmät kommentit