Kun katsojan kasvoilla pysyy hymy koko puolitoistatuntisen esityksen ajan, on elämys epäilemättä onnistunut. Rämsöön kesäteatterissa seikkailee tänä kesänä Tuhkimo, jonka henki on klassikkosadulle uskollinen ja opetus ehkä ajankohtaisempi kuin rämsööläiset näytelmää valitessaan uskoivat.
– Kohtele ihmistä aina samanarvoisesti, oli hän sitten kuningas tai kerjäläinen.
Tuhkimon roolitus on osunut ohjaaja Rami Saarijärveltä enemmän kuin nappiin. Anna Viikari tuo lavalle suloisen, ystävällisen, mutta ei lainkaan anteeksipyytelevän, ja tarvittaessa varsin napakan Tuhkimon. Kesäteatterissa kasvanut Viikari hoitaa pääroolin hyvin, eikä kiltteydessään jää revittelevien
sisarpuoliensa varjoon.
Iida Ollinpoika ja Senja Ylä-Jarkko ovat saaneet näytelmän mehukkaimmat roolit. Tuhkimon sisarpuolet Lisabella ja Catalina hurmaavat puhtaalla ilkeydellään, eikä Nina Oikarinen ole äitipuolen roolissaan pekkaa pahempi. Ollinpojan ja Ylä-Jarkon kemiat toimivat mainiosti ja katsomoon asti huokuu miten hauskaa heillä on.
– Harakka!, kaikuu Suonojärven rannalla, kun sisarukset ottavat yhteen.
Näytelmän juoni ei sadun ennalta tuntevia yllätä. Tuhkimon isä lähtee matkoille ja Tuhkimo jää äiti- ja sisarpuoliensa kanssa kotiin. Hän päätyy palvelemaan puolisukulaisiaan ja nukkumaan tuhkassa uunin edessä. Tuhkimo muistuttaa itseään äitinsä sanoista siitä, miten kaikki ovat yhtä arvokkaita, mutta jatkuva epäoikeudenmukaisuus nakertaa uskoa elämänohjeeseen.
Samaan aikaan Aino Kulmalan esittämä prinssi etsii itselleen hyväsydämistä puolisoa. Hänen isänsä kuningas (Pekka Ojansivu) ei panisi pahakseen, vaikka tulevalla miniällä olisi varallisuuttakin. Prinssille moinen asia ei kuitenkaan ole lainkaan tärkeää. Tanssiaisiin, joista puoliso tulisi löytää, kutsutaan kaikki kylän nuoret neidot. Seuraaviin tapahtumiin liittyvätkin sitten osumatarkkuutta tarvitseva haltijakummi (Sisko Saikka), kurpitsavaunut ja tietysti se ihana tanssiaispuku. Ainiin, ja kaksitoista kellonlyömää sekä pariton kenkä.
Onnellinen loppu ja tärkeä viesti tasa-arvosta kruunaavat näytelmän, tunnelmaan luovaa live-musiikkia unohtamatta.
Erityiset seisoma-aplodit ansaitsevat kerjäläislapsia esittävät näytelmän nuorimmat. He ovat luontevia, reippaita ja tärkeässä roolissa tarinan kannalta. Omalla kylällä on hyvää vauhtia kasvamassa uusia kandidaatteja tuleviin päärooleihin.
Väkeä kesäteatterin katsomoon olisi mahtunut reippaasti enemmän. Toivottavasti vireillä oleva teatterin kattaminen onnistuu, ja jo ensi kesänä saa säästä riippumatta nauttia prinsessasaduista kuivana. Prinsessa-teema nimittäin jatkuu, koska ensi vuonna lavalla nähdään hän, jonka iho on valkea kuin lumi, huulet punaiset kuin veri ja hiukset mustat kuin eebenpuu.
”Se oli hauskinta, kun se rimpsi halusi sen rimpsessan” – Katsoja, 4v
