Luin nuorison harrastuksia ja käyttäytymistä koskevan artikkelin ja se herätti muisteluita ja ajatuksia.
Olin 23. elokuuta 2014 Narvan Jutilassa karjanäyttelyssä ja siellä tapasin suunnilleen ikäisiäni tuttuja, jotka kävivät tansseissa 1950-luvun loppupuolella, jolloin minäkin sitä harrastin. Muistellessamme sitä aikaa, muistui mieleeni, miten nämä tilaisuudet järjestettiin.
Se oli hyvin yksinkertaista: varataan tanssipaikka, haetaan lupa, tilataan orkesteri ja tehdään työnjako talkooporukan tehtävistä. Ei siihen vanhempia tarvittu, kyllä me nuoret homma hoidettiin.
Usein olin itsekin talkoissa mukana – aluksi lipunmyyjänä tai ovimiehenä ja 18 vuotta täytettyäni myös järjestysmiehenä.
Nyt ilmeisesti odotetaan, että joku muu, esimerkiksi yhteiskunta, järjestäisi huvitilaisuuksia. Kyllä se silloinkin oli mukana – keräsi pääsylipuista huviveron.
Kun ajattelen kokoontumista jossakin koulun tai marketin pihalla räkimässä, on se aika ankeaa touhua siihen verrattuna, kun saa tanssia ihanan tytön kanssa ja tuntea lämpimän läheisyyden. Me järjestimme tansseja urheilu- tai nuorisoseuran nimissä ja hankimme seuroille tuntuvasti rahaa. Siitä vain toimeksi nuoret – tanssiminen on kivaa.
Seppo Jutila, Rajamäki
